Tove.Fi

Ke 8.2.

Lähdettiin aamulla molemmat liikenteeseen, Jassu heitti mut TFW Huntington Beach:lle aamutreeneihin ja lähti ihmettelemään lähitienoita mun treenien ajaksi. Syynä tähän oli, että Jassu huomasi eilen että Newport Beach:sta löytyy Ike´s sandwinch paikka. Kyseessä on avian tajuttoman herkullisia täytettyjä leipiä myyvä paikka, johon me tutustuttiin 4 vuotta sitten San Franciscon reissussa Riikan kanssa. Tuolloin kyseessä oli kahden toimipisteen pieni juttu, se missä me käytiin oli jossain kaupungin laitamilla hieman kälyisessä liiketilassa ilman mahdollisuutta ruokailla paikan päällä mutta leivät olivat niin superhyviä että käytiin useamman kerran hakemassa sieltä aamuaissetit. Nyt homma on ilmeisesti ottanut tulta alleen ja Ike´s:lla on jo ainakin 15 toimipistettä jenkeissä. Pitihän se mennä heti testaamaan että onko laatu säilynyt!

Nää oli mun vikat TFW treenit jenkeissä ja oli taas ihan sika kivaa. On kyllä mahtavaa että lomallakin pääsee tekemään jotain oikeesti kivaa liikuntaa, koska jos ainoa vaihtoehto olisi hotellin kuntosali jäisi multa kyllä liikunta kovin vähäiseksi. Treenien jälkeen ajettiin Newport Beach:iin ja haettiin Ike´s:sta takeawayna vähän lounasevästä. Nautittiin patongit hotellilla ja kyllä, laatu ja herkullinen maku ovat säilyneet! Ruoan jälkeen oli aika alkaa pakata. Pikkuhiljaa tavarat löysivät paikkansa ja matkalaukut täyttyivät. Todettiin iloksemme, että homma on kuin onkin hallussa! Parin tunnin aherruksen jälkeen 4x23kg oli täytetty, vaikkakin itse asiassa ekan pakkauksen jälkeen oli noin kilon vajaus yhdessä laukussa. Jätin ostamatta uudet mikki-crocsit koska en ollut varma että mahtuuko ne enää mukaan mutta huomasin että kyllähän ne mahtuisivat. Joten ei sitten muuta kuin että lähdettiin ajamaan lähimpään outlet mall:iin ”Outlets at Orange” reilun 50km päähän niitä ostamaan. Pysähdyttiin matkalla parissa Rossin myymälässä koska Jassu kaipasi vielä yksiä housuja mutta ei kuitenkaan niitä löytänyt. Outletseilla käytiin hakemassa mun crocsit ja sitten käytiin vilkaisemassa perinteisesti Hillfiger, Calvin Klein ja Guess. Mulla oli CK:lle 20 dollarin alennuskuponki ja Jassu löysi sieltä paidan joten aattelin että käytetään kuponki hyväksi ja Jassu saa paidan. Ongelmaksi muodostui, että paita maksoi 19,99 dollaria ja kupongin pystyi käyttämään vain jos ostosten summa oli vähintään 20 dollaria. Jouduin sitten uhrautumaan ja valkkaamaan itelleni pienen juhlalaukun jotta kuponki saatiin käytettyä. Tosi harmillista 😀

To 9.2.

Viimeinen päivä jenkeissä… Onneksi tiedossa oli kivaa ohjelmaa. Kerättiin kamoja vielä kasaan ja ennen puolta päivää lähdettiin ajamaan Georgian ja Philin luokse. Oltiin sovittu heidän luona ensin lounas ja käytiin matkalta hakemassa kaikille Ike´s:it. Kahden jälkeen lähdettiin Newportin rantaan josta lähti tämän päivän pääohjelmanumero nimittäin whale watching! Mentiin armeijan vanhalla zodiacilla merelle etsimään valaita. Epäonneksemme sää ei oikein suosinut vaan tänään merellä oli sankka sumu joka esti varsin tehokkaasti kovin pitkälle näkemisen mutta eipä mahda mitään. Meillä on galapagoksen saapumispäivää lukuunottamatta ollut reissussa pelkästään hyvää keliä joten oli korkea aika että kohdattiin vähän huonompaa. Kierreltiin pari tuntia merellä etsimässä valaita, joita ei valitettavasti tällä kertaa onnistuttu näkemään mutta sen sijaan saatiin nähdä satoja delfiinejä! Whale watching reissuja järkätään sekä näillä pienillä Zodiaceilla (6 hlölle) että isommilla aluksilla (kokoluokkaa Suomenlinnan lautta) ja tällainen isompi alus oli bongannut delfiinit ja saimme koordinaatit joiden avulla mekin pääsimme ihailemaan niitä. Ja kyllähän riitti ihailemista! Delfiinejä oli arviolta 300 ja ne lähtivät seuraamaan Zodiacia ja uivat sen vieressä pitkän tovin. Oli ihan huikeaa päästä näkemään niitä ihan läheltä! Välillä ne olivat avian kiinni Zodiacissa ja jos olisi kumartunut veteen pain olisi pystynyt koskemaan niitä. Ihan mieletön kokemus! Delfiinien lisäksi saatiin nähdä Kalifornian merileijonia ja hylkeitä, jotka olivat supersöpöjä. Eli hyvä reissu vaikka ei nähtykään valaita! Oli myös aika viileää joten olimme kaikki melko jäässä setin jälkeen, mutta onneksi Georgian ja Philin asuinalueella on iso lämmitetty jacuzzi joten takaisin päästyämme painuimme suoraan sinne lämmittelemään.

Jacuzzin jälkeen lähdimme syömään italialaiseen ravintolaan ja nautimme hyvän illallisen erinomaisessa seurassa. Saimme myös todistaa jotain, mikä ei olisi koskaan mahdollista Suomessa. Phil ja Georgia ottivat viinipullon mukaan kotoaan ja nautimme sen ateriamme yhteydessä ravintolassa. Ravintola veloitti pienen summan ”pullon avaamisesta” ja kaikki olivat tyytyväisiä. Voi miksi tämä ei ole mahdollista Suomessa???

Ruoan jälkeen oli hyvästien aika. Olemme todella onnekkaita että saimme tavata nämä mahtavat ihmiset Galapagoksella ja mikä yhteensattuma että he vielä asuvat alueella jonka lähellä me majoituimme loppureissun ajan. Tulemme ehdottomasti pitämään heihin yhteyttä jatkossakin ja saatiin jo lupaus että he tulevat käymään Suomessa 🙂

Pe 10.2.

Kotiinlähtöpäivä. Neljä viikkoa reissua takana, aika on taas kerran mennyt kuin siivillä. Tää reissu on ollut ehdottomasti meidän paras talvireissu, ei pelkästään sen pituuden takia vaan siksi että Galapagos oli ihan mieletön ja ikimuistoinen kokemus, sitten Vegasin viikko ja vielä Georgiaan ja Philiin tutustuminen. Vaikka onkin tosi haikeaa lähteä kotiin on reissu toisaalta ollut niin pitkä että nyt alkaa jopa tuntua ihan kivalta päästä kotiin ja tietty Colaa on ihan hirmuinen ikävä jo tässä vaiheessa.

Pelattiin aamulla vielä viimeiset erät tetristä eli optimoitiin matkalaukut 23 kiloon, tungettiin käsimatkatavarat niin täyteen kuin vain suinkin pystyttiin ja lopulta sitten sullottiin kaikki kama autoon ja lähdettiin lentokentälle. Päivän jännitysmomentti oli baggage dropissa kun oli hirveä pelko perseessä että käsimatkatavarat punnitaan mutta pelko oli turha. Laukut hihnalle täysin ongelmitta ja homma oli siinä. Turvakin meni varsin jouhevasti ja ehdittiin viettää reilu tunti loungessa ennen koneeseen siirtymistä.

Tätä kirjoittaessa olemme juuri saavuttamassa Grönlannin länsirannikon ja matka-aikaa Tukholmaan on hiukan alle 4 tuntia. Yli puolenvälin ollaan siis jo päästy kokonaismatka-ajan ollessa karvan vajaa 10h. Tällä kertaa lentokoneessa on runsaasti tilaa ja täällä mahtuu hyvin levittäytymään. Valitettavasti näyttää siltä, ettei nukkumisesta tarvitse haaveilla koska lähdimme jenkeistä klo 14 paikallista aikaa joka oli klo 22 Suomen aikaa ja perinteisesti siirsimme kellot kohdemaan eli Suomen aikaan heti lentokentällä joten olisi pitänyt nukkua alkumatkasta. Nyt kello tulee 7 Suomen aikaa (22 Los Angelesin aikaa) ja alkaa hiukan väsyttää mutta kohta ei parane enää nukkua jotta pääsee kotimaan aikavyöhykkeelle jouhevasti. Noh, tankataan vaan runsaasti kahvia ja koitetaan pysyä hereillä edes jonkin matkaa iltaan.

Reissublogi päättyy tältä erää, kiitos mielenkiinnosta ja ei muuta kuin seuraavaa reissua suunnittelemaan! Meillä on nyt ihan outo tilanne päällä koska ei oo yhtään reissua varattuna! Suunnitelmia on toki tehty mutta ei mitään lukkoon lyötyä vielä. Bye, bye!

Ke 1.2.

Sopivasti helmikuun kunniaksi oli vuorossa road trip Las Vegasiin! Pakattiin kamat aamulla ja lähdettiin puolilta päivin ajelemaan. Vegasiin on matkaa reilut 400km joten ihan lyhyestä matkasta ei oo kyse. Ajeltiin kaikessa rauhassa ja päästiin iltapäivällä perille. Jassu kävi Vegasissa 2009 mutta mulle tää oli eka kerta Vegasisa. Yövytään täällä neljässä eri hotellissa vähän eri puolilla Las Vegas strip:iä. Eka yön hotelli oli pyramidin mallinen Luxor, joka on jo vähän vanhemmasta päästä mutta erikoisen muotonsa takia näkemisen ja kokemisen arvoinen mesta. Ensivaikutelma paikasta oli lähinnä äimistynyt. Kaksi Starbucksia, useita ravintoloita, iso kasino, kauppoja ja kaikkea hienoa rekvisiittaa. Kaikki on suunniteltu niiin, ettei hotellista ole mitään tarvetta poistua 😀 Huoneen kanssa meinasi aluksi käydä huono munkki kun saimme huoneen hotellin ekasta kerroksesta, ikkunasta näkyi parkkipaikka. Jassu kävi juttelemassa respassa ja onnistui vaihtamaan huoneemme kerrokseen 12. Nyt saimme sentään kohtuullisen kivan näköalan. Huoneemme oli tilava king suite ammeella.

Kunhan oltiin saatu kamat huoneeseen lähdettiin kävelemään stripin eteläosaan. Tää mesta on ihan käsittämätön! Useiden kerroksien kokoisia erikoiskauppoja (Hershey´s, M&M, Coca Cola), jättimäisiä valomainoksia, kasinoita toinen toistaan erikoisemmilla teemoilla. Täältä löytyy New York, New York kasino vapaudenpatsaneen, Paris kasino Eiffeltorneineen jne jne jne. Ihan huikeeta! Suurin osa jutuista täällä on auki 24/7 joten ei tää kaupunki oo turhaan nimetty unettomaksi kaupungiksi.

To 2.2.

Päivä alkoi aamutreenillä TFW Las Vegasilla. Hotellilta vajaan puolen tunnin automatkan päässä oleva sali on myös “aito” TFW sali ja pääsin tekemään kivan aamutreenin paikallisten kanssa. Huippua! Haettiin Starbucksilta aamukahvit ja vähän aamiaista, sitten pakattiin kamat ja luovutettiin Luxorin huone. Lähdettiin premium outlets ostoskeskukseen shoppailemaan. Matkalla pysähdyttiin lipunmyyntipisteessä ja ostettiin illaksi liput Cirque du Soleilin Hello –näytökseen joka on Beatlesin musan tahtiin tehty, paljon kehuttu, show. Premium outletsilla käytiin Cheesecake factoryssa lounaalla ja sitten tehtiin taas hyviä löytöjä kaupoista. Meillä ei riitä tila matkalaukuissa mitenkään ja todettiin että pakko ostaa ruumapaikka neljännelle matkalaukulle plus että tarvii myös hankkia se neljäs laukku 😀 Hupsista 😀 Ei löydetty oikein sopivaa vaihtoehtoa mutta saatiin kartoitettua valikoimaa kuitenkin.

Tähdättiin check-in aikaan eli kolmeksi seuraavan yön hotelliimme, joka on Vdara. Se on selvästi Luxoria uudempi viiden tähden hotelli ja odotukset olivat hyvinkin korkealla koska olimme varanneet panorama suiten 270 asteen näkymillä. Saimme huoneen 41. Kerroksesta ja kyllä oli huikea huone tai oikeammin huoneisto! Sisäänkäynnin jälkeen pieni eteinen ja eteiskäytävä jonka jälkeen aukeni täysin varusteltu avokeittio-ruokailutila ja sen takana olohuone. Vieressä iso kylpyhuone, suihkusta näkymä ulos tottakai ja vielä amme josta sama huikea maisema. Tilava makkari josta näki melkein koko 270 astetta ympäriinsä. Lisäksi huoneistosta löytyi pesukone ja kuivausrumpu joten pääsimme vihdoin pesemään pyykkiä. Tosin kaiken shoppailun jälkeen ei nyt ollut hirveästi pestävää kun ollaan heitetty jo osa kotoa mukaan otetuista vanhoista vaatteista pois.

Vdara eroaa vierailumme muista hotelleista sillä, ettei siellä ole kasinoa. Toki kasino löytyy läheltä mutta koska se puuttuu itse hotellirakennuksesta ei sieltä löydy myöskään samanlaisia palveluita kuin kasinohotelleista. Starbucks kuitenkin löytyi, meille siis riittävä valikoima 😉

Illalla lähdimme Mirage kasinolle show:ta varten. Cirque du Soleilin Hello oli todellakin näkemisen arvoinen setti! Huikeaa ilma-akrobatiaa, kehonhallintaa ja hienosti rakennettu show. Mutta kylläpä kasinot osaavat rahastaa shown:n juomilla/naposteltavilla. Omia juomia tai ruokia ei tietenkään saa viedä teattereihin vaan mestat myyvät juomaa ja naposteltavaa ryöstöhintaan. Esim. tässä show:ssa limpparimukin kokoiset drinkit maksoivat 24 taalaa kappale. Huhhuh…

Shown jälkeen mentiin etsimään jotain syötävää ja päädyttiin Caesar´s palaceen Gordon Ramsayn BURGR ravintolaan. Jouduttiin odottelemaan jonkin aikaa pöytää ja ruokaa mutta kyllä oli sen arvoista! Ihan huippuhyvät burgerit ja ranskalaisineen!!!

Ruoan jälkeen palattiin Vdaraan ja saatiin ihailla yömaisemia, jotka olivat vähintään yhtä makeat kuin päivällä. Ei meinannut malttaa laittaa silmiä kiinni kun maisemat olivat niin huikeita! Nukuttiin verhot auki, tietenkin. Ei tällaisia maisemia vaan voi peittää verhoilla! 🙂

Pe 3.2.

Heräsin muutaman kerran aamun aikana ja sain hetkittäin ihailla auringon nousua sängystä käsin. Nukuttiin kaikessa rauhassa eikä pidetty aamulla mitään kiirettä poistumisessa. Haettiin Starbucksista kahvit ja päätettiin mennä aamiaiselle vasta huoneen luovutuksen jälkeen. Nautittiin kahvit ikkunalaudalla istuen ja maisemista nauttien. Lopulta pistettiin kamat kasaan ja tehtiin chek out. Lähdettiin käymään kuuluisalla Las Vegas sign:lla ja sen jälkeen mentiin toiseen premium outlets kauppakeskukseen shoppailemaan. Käytiin myös walmartissa täydentämässä juomavarastoja. Iltapäivällä mentiin seuraavaan hotelliimme Trump Internationaliin. Olimme varanneet jonkun perushuoneen, ja vdara kokemuksen jälkeen tuntui siltä että luksusta voisi vielä jatkaa joten kysyimme upgradea. Sellainen löytyikin ja saimme lähes 100 neliöisen kulmahuoneiston josta oli suora näkymä strip:lle. Täysin varusteltu keittiö, iso olohuone, iso makuuhuone ja jättimäinen kylpyhuone jacuzzeineen oli upea setti! Poreammaan edessä oli tottakai iso ikkuna strip:n suuntaan 🙂 Maisema oli jopa hieman parempi kuin vdarassa ja ikkuna ulottuivat lattiasta kattoon, tosin keskiosassa oli tukirakenne joten seinät eivät olleet aivan pelkkää ikkunaa. Huoneen sisustus oli enemmän kartanomainen ja vaikka se oli siisti niin pidin enemmän vdaran modernista tyylistä.

Käytiin heti ekana testaamassa poreamme ja nautiskeltiin drinksut samalla. Sitten oli aika valmistautua iltaan ja yhteen reissun kohokohdista: Celine Dionin keikkaan. Siirryttiin Caesar´s Palaceen jossa Celine on esiintynyt vuodesta 2003 lähtien. Tämäniltainen keikka oli numero 1021. Mulla ei ollut mitään kovin erityisiä odotuksia keikan suhteen. Tiesin että tulee varmasti hieno setti ihan vaan Celinen upean äänen takia mutta oh boy miten huikea keikka oli! Silloin tällöin kun tapahtuu jotain siistiä tai koskettavaa niin tulee kylmät väreet. Tätä ei tapahdu mulle kovinkaan usein mutta tämä Celinen keikka oli yhtä kylmää värettä! Celinen lauluääni ja –tekniikka on jotain aivan mielettömän upeaa ja mulla meni kylmät väreet varmaan 100 kertaa illan aikana. Aivan käsittämättömän upeaa! Biisien välissä Celine kertoi tarinoita ja jutteli niitä näitä antaen itsestään hyvin vaatimattoman kuva ja tehdän keikasta intiimin. Hän sai todellakin yleisön tuntemaan itsensä tervetulleeksi ja fiilis oli sellainen kuin hän olisi vetänyt keikan parillekymmenelle hengelle. Sanoinkuvaamattoman makea ilta!!!

La 4.2.

Yön aikana opittiin, että luksushotellissakin voi olla ongelmia. Las Vegasin läpi menee junarata, jossa kulkee parin tunnin välein todella pitkiä tavarajunia. Trump on sijainniltaan lähimpänä rataa ja meidän huone oli rataa kohti. Jostain käsittämättömästä syystä ohi ajavat junat soittavat torveaan ajaessaan hotellin läheltä, ilmeisesti siinä on radan ylittävä tie tjsp ja puomeista huolimatta junien pitää varoittaa saapumisestaan äänimerkein. Meteli oli hetkellisesti ihan huomattavan kova ja yöllä junan torvi herätti meidät joka ikinen kerta eli 5-6 kertaa yön aikana! Aivan käsittämätöntä 🙁 Mutta eihän hotelli sille mitään mahda, kuvittelisin että ovat yrittäneet tehdä asialle jotain.

Herättiin 7.30 ja mentiin molemmat hotellin salille aamutreeniä varten. Suihkun jälkeen lähdettiin käymään downtownissa aamiaisella, bongattiin Trip advisorista suositus Eat –nimisestä aamiaispaikasta. Eivätkä suositukset olleet väärässä, oli nimittäin erittäin hyvät aamiaisleivät! Kahvikin oli yllättäen juotavaa, vaikkei nyt hyväksi voi kehua. Kaikkialla täällä (Starbucksia lukuunottamatta) kahvi on ihmeen laimeaa ja pahan makuista, ikään kuin normaalia kahvia olisi laimennettu vedellä. Aamiaisen jälkeen käytiin lähellä olevassa maailmankuulussa panttilainaamossa, jossa tv:stä tuttu panttilainaamo –sarja on kuvattu. Sitten käytiin kääntymässä vanhojen valomainosten hautausmaalla jonne on tehty museo. Emme päässeet katsomaan valomaioksia tarkemmin, koska sitä varten olisi pitänyt osallistua yli tunnin kestävälle kierrokselle mutta näimme vilaukselta muutamia. Sen jälkeen ajettiin auto hotellille parkkiin ja jatkettiin matkaa kävellen. Käytiin Eiffeltornin huipulla ihmettelemässä maisemia ja nähtiin Bellagion tanssivat suihkulähteet yläilmoista. Hienoa!!! Vegasissa myydään joka kadunkulmassa frozen margaritoja erilaisiissa keräilymukissa. Päädyimme mainonnan uhreiksi ja ostimme shamppanjapullon mallisen mansikka margaritan. Ison koonsa takia siitä riitti juotavaa koko iltapäiväksi 😀

Ostimme eilen illalla liput Britney Spearsin keikalle täksi illaksi. Georgia on Britney fani ja houkuttelimme heitä tulemaan messiin. Phil oli heti mukana juonessa ja sai kun saikin Georgian suostuteltua ex tempore road tripille. He lähtivät hyvin nopealla varoituksella alkuiltapäivällä Newport Beachilta ja ajoivat vajaassa viidessä tunnissa Vegasiin 😀 Meidän huoneen olohuoneessa oli vuodesohva joten majoituskin järjestyi helposti. Saimme siis viettää mahtavan illan Philin ja Georgian kanssa ihan ex tempore! Ehdittiin juoda vähän viiniä heidän saapumisen jälkeen ja sitten olikin jo aika siirtyä Britneyn keikalle. Keikka oli valitettavasti pienoinen pettymys. Meillä oli paikat melko takana ja Britney ei käyttänyt isoja screenejä muuta kuin taustakuvia varten. Olisi ollut kiva nähdä edes välillä vähän isompaa kuvaa hänestä. Lisäksi hän oli enemmänkin osa tanssisryhmää kuin keikan pääesiintyjä. Tarkoitan tällä sitä, että  tanssi ryhmän mukana samaa koreografiaa ja ainoa ero oli että Britneyllä oli vähemmän vaatetta päällä kuin muilla esiintyjillä. Railakkaasta tanssimisesta johtuen hän ei varmastikaan olisi edes pystynyt laulamaan livenä, joten suurin osa keikasta tuli playbackina! En käsitä.. Me tultiin kuitenkin katsomaan lauluesitystä ja nyt saatiin nähdä ryhmä ihmisiä tanssimassa britneyn musiikin tahtiin. Itse show oli kuitenkin hieno ja lavasteet makeita. Keikka kuitenkin toisti itseään jonkin verran joten kaiken kaikkiaan ei mikään ikimuistoinen setti. Mutta ainakin ollaan nyt nähty Britney livenä 😉

Keikan jälkeen mentiin syömään ja päädyttiin uudelleen Gordon Ramsayn BURGR:iin. Ihmetykseksemme siellä ei ollut lainkaan jonoa ja saatiin pöytä ja ruoka todella nopsaan! Ruoan jälkeen käytiin vielä strip:llä drinksuilla ja sitten jatkettiin iltaa hotellissa aamukolmeen asti.

Su 5.2.

Herättiin ysin jälkeen ja alettiin hiljalleen pakata kamoja. Jos aiemmin oli paljon kamaa niin voi hyvänen aika paljonko sitä oli nyt. Oli pakko pyytää bellboy kärryineen hakemaan kamat huoneesta 😀

Eilisen hyvän kokemuksen perusteella mentiin uudelleen Eat:iin aamiaiselle jonka jälkeen oli aika sanoa hyvästit Georgialle ja Philille jotka lähtivät takaisin kotiin. Ennen sitä pakattiin iso osa meidän ylimääräisistä kamoista heidän autoon ja saatiin taas tilaa autoon 😀 Sitten me suunnattiin noin puolen tunnin ajomatkan päähän Hoover Dam:lle. Se on isoa järveä muistuttava ihmisten rakentama tekoallas, jonka keskellä on upea pato. Kaiken kaikkiaan hieno mesta ja taas saatiin nauttia upeista maisemista!

Iltapäivällä oli aika tehdä check in viimeiseen Las Vegasin hotelleista. Vuorossa oli 5 tähden Wynn, joka on normaalisti aivan törkeän kallis. Me onnistuttiin löytämään suomesta käsin erinomainen diili eikä maksettu huoneesta mitenkään erityisen paljon. Tällä kertaa otettiin vain pieni upgrade 8. kerroksesta 51. kerrokseen. Seuraava vaihtoehto olisi ollut supertarjouksena esitelty 350 euroa per yö upgrde johonkin superhienoon pent house sviittiin. Todettiin, ettei tällä kertaa nähdä sitä tarpeelliseksi 😉

Wynnin huoneemme oli upea. Se oli selvästi pienempi kuin Vdaran tai Trumpin huoneet mutta huoneen toisen päädyn seinä oli käytännössä kokonaan lasia ja siitä oli mahtava näkymä stripille ja ympäri Vegasta. Huone koostui isosta kylpyhuoneesta kylpyammeineen ja isosta huoneesta jossa oli sänky, sohva, pöytä ja pari tuolia sekä telkkari. Palvelu oli alusta asti ihan huippuluokkaa. Kun pyysimme huoneeseen korkkiruuvin toimitettiin se nopeasti ja hetken päästä respasta soitettiin perään että saimmeko sen varmasti ja tarvitaanko vielä jotain muuta. Muutenkin kaikki mitä pyydettiin tai kysyttiin hoitui ilman ylimääräistä vaivaa tai respassa juoksuttamista. Huoneen sisistus oli yksinkertaisen tyylikäs vaaleine nahkatuoleineen. Sänky oli iso ja mukava ja sängystä näki erinomaisesti ulos koska ikkunan keskellä ei mennyt mitään tukirakenteita kuten Trumpissa oli. Wynn sijaitsee melko lähellä Trumpia, joten kuulimme junan äänen mutta se kuului onneksi niin hiljaisena ettei herättänyt yöllä. Wynnin hotellin ja kasinon yleiset tilat olivat myös ihan viimeisen päälle. Kaiken kaikkiaan ehdottomsti paras meidän reissun hotelli! Vdara tulee heti perässä kakkosena ja Trump sitten kolmosena.

Tänään on Superbowlin finaali, ja sen takia illan showvalikoima oli melko suppea. Ajateltiin eka ostaa liput kehuttuun Absinth-show:hun mutta liput olivat loppuunmyydyt eikä se kiinnostanut niin paljoa että oltais oltu valmiita maksamaan useita satasia kalliimmista lipuista joten jätettiin show tältä illalta väliin. Jassu lähti käymään Wynnin kuntosalilla juuri superbowl ottelun aikana ja mä jäin huoneeseen kirjoittamaan blogia. Sen jälkeen käytiin vielä kaupungilla pyörähtämässä ennen nukkumaanmenoa.

Ma 6.2.

Mulla oli taas aikainen 05 herätys koska menin toistamiseen TFW Las Vegasiin aamutreeneihin. Oli kivaa kun tiesi missä paikka on eikä tarvinnut jännittää että löydänkö ajoissa perille. Treeni oli taas kiva ja antoi hyvän startin päivälle! Tänään käytiin kokeilemassa Wynnin paljon kehuttu aamiaisbuffa, joka oli ihan mieletön. En oo ikinä ollut niin laadukkaassa ja isossa buffassa. Valikoimaa oli vaikka millä mitalla perinteisemmistä aamiaisruoista pizzaan, paistiin ja sushiin. Usein laadukkaammissa buffissa on yksi paistopiste, jossa kokki paistaa munakkaita tai pannukakkuja. Wynnissä näitä oli useampia koska yhdessä tehtiin pannukakkuja, toisessa munakkaita, kolmannessa täytettyjä bageleita jne. Buffan kruunasi erillinen jälkkäriosio, jossa oli leivosten ja jäätelön lisäksi tarjolla suklaasuihkulähteeseen dipattuja vaahtokarkkeja. Kaiken kaikkiaan ihan älytön setti, koska ei kukaan normaali ihminen pysty syömään edes murto-osaa tarjolla olevasta valaikoimasta! 😀 Mutta olihan taas kokemus!

Sulateltiin hetki aamiaista huoneessa ja lähdettiin sitten käymään toisessa Premium Outletissa, josta löysimme sopivan uuden matkalaukun. Sen jälkeen käytiin vielä vähän shoppailemassa hotellin lähellä olevassa Fashion show mall:ssa. Alkuillasta lähdettiin uberilla Caesar´s Palaceen, jossa kävimme testaamassa toisen Gordon Ramsay ravintolan (Grill & Pub). Ehdimme paikalle juuri ennen happy hour:n loppumista ja saatiin juomat häppärihintaan. Täällä kaikki ruoka-annokset ravintoloissa ovat yleensä ihan jättikokoisia mutta tän paikan salaattien osalta tilanne oli täysin päinvastainen. Sain alkuruokalautasen kokoisen annoksen rukolasalaattia, jossa oli muutama hassu murunen vuohenjuustoa. Arvatkaa mikä annoskateus iski kun Jassulla oli peruskokoinen lammasburgeri ranskalaisineen… Onneks olin sentään tilanut häppärilistalta alkupalaksi miniburgerin joten ei jäänyt nälkä vaikka salaatti olikin ihan onneton.

Ruoan jälkeen siirryttiin MGM Grand kasinolle, jossa David Copperfield esiintyy. Ostimme ryöstöhintaisen drinksun ja mentiin sitten istumaan meidän superhyville paikoille! Aiempien show:ien paikat olivat kaikki melko takana mutta tällä kertaa istuttiin ihan lähellä lavaa. Meidän edessä oli ainoastaan yksi pöytärivistö, joka oli kiinni lavassa, ja sitten tuli meidän paikat. Aivan huippua! Show:n aikana oli tiukasti kiellettyä kuvata tai videioita ja kännykät piti laittaa pöydällä olevaan laatikkoon. Sitä ennen kaikkia pyydettiin lähettämään sähköposti Copperfieldille jossa kerrotaan mistä kukin on. Kaikkien viestin lähettäneiden kotipaikat merkittiin isoon maailmankarttaan valopistein. Joku oli tullut Norjasta ja sitten joku ryhmä Italiasta, mutta muuten Eurooppa ei ollut edustettuna. Sähköpostin lähettämisellä oli lisäksi toinen tarkoitus. Copperfield kertoi shown alussa lähettäneensä kaikille meilin jossa kerrotaan tulevan show:n kaikki yksityiskohdat, siis sitä myöten että mitkä henkilöt valitaan randomisti yleisöstä ja mitä numeroita tai sanoja he randomisti valitsevat. Puhelimia ei tietenkään enää tässä vaiheessa saanut ottaa laatikosta pois vaan maili käskettiin lukea vastan show:n jälkeen.

Show oli hupputaikuutta alusta loppuun asti. En viitsi spoilata siltä varalta että joku menee sen katsomaan mutta sen verran voin sanoa että aivan käsittämätöntä mitä kaikkea Copperfield pystyy tekemään!!! Tää oli aivan huikea setti ja menee ehdottomasti nro 1 Vegasin kokemukseksi Celine Dionin keikan oheen.

Illalla käytiin vielä vähän kävelemässä stripillä ennen paluuta hotellille jossa nautimme vielä viimeistä kertaa Vegasin iltavalaistuksen maisemista.

Ti 7.2.

Vegasin seikkailu päättyy tähän. Aamulla pakattiin kamat, joka oli muuten huomattavasti edellistä kertaa helpompaa koska nyt meillä oli ylimääräinen matkalaukku johon tunkea kamaa 😀 Sitten lähdettiin ajamaan kohti Losia. Otettiin stoppi n 60 kilsan päässä Prim:ssä jossa käytiin aamiaisella ja sitten jatkettiin matkaa. Sovittiiin Philin ja Georgian kanssa että ajetaan suoraan heidän luokseen ja mennään jonnekin syömään. Mentiin Newport Beachissa sijaitsevaan Seasons 52 ravintolaan, jossa oli ihan tajuttoman hyvä ruoka! Heidän erikoisuutensa on että kaikki annokset sisältävät alle 500kcal mutta sitä ei uskoisi kun ruoka maistuu niin sairaan hyvältä. Otettiin alkupalaksi jaettavat flatbread:it, jotka olivat todella maukkaita ja sitten pääruoaksi filet mignonit eli sisäfilepihvit. Voi juma miten hyvä pihvi oli! Menee ehdottomasti mun top 3 pihvikokemuksiin. Tulee vieläkin vesi kielelle kun sitä miettii 😀 Jälkkärit oli tehty ison shottilasin näköisiin laseihin ja koottu erittäin herkulliset, juuri sopivan pienet kokonaisuudet. Safkan jälkeen oli aika siirtyä reissun viimeiseen hotelliin Gardenaan. Saatiin ihmeen kaupalla ängettyä kaikki kama meidän ”tila-autoon” mutta voi hyvää päivää paljonko sitä on! Pikkasen jännittää huominen pakkaaminen, saas nähdä kuinka pahasti painot paukkuu….

Pe 27.-su 29.1.

Herättiin jo seiskalta vain 5h unien jälkeen, vissiin vähä aikaerojuttuja. Hotellimme on tällä kertaa huoneisto Hollywoodissa, ihan perus ok setti ja sijainti on hyvä. Nyt koitti vihdoin se osa reissua kun voimme alkaa shoppailla! Matkalaukkumme ovat siis niin täynnä sukelluskamojen takia ettei ennen Galapagosta pystynyt shoppailemaan käytännössä yhtään. Lähdettiin hotelliltosta ajelemaan ja käytiin muutama Ross dress for less ja lisäksi Wallmartissa ostamassa aamiaiskamppeita ja juotavia. Lounaalla käytiin Cheesecake factoryssa, joka on mun ehdottomasti lemppari ketjuravintola. Ja pitihän se juustokakkukin ottaa jälkkäriksi 😀 Ne on edelleen ihan hervottoman kokoisia joten sain syötyö Jassun avustuksella vajaa puolet ja sitten loput lähti doggybagissa mukaan myöhempää herkutteluhetkeä varten 🙂

Lauantaina heräsin 4.45 ja lähdin etsimään losin TFW salia. Se löytyi kohtuuhelposti gepsin avulla mutta osoittautui että tämä ei ollut “puhdas” TFW sali vaan paikka jossa treenataan TFW periaatteiden mukaan mutta tarjotaan ilmeisesti myös muun tyyppistä liikuntaa. Kotona aamutreenit on aina klo 07, täällä taas aamutreenit pidetään klo 05 ja 06. Ihmettelen miten kukaan pystyy heräämään niin aikaisin ja mennä treenaamaan klo 5 aamulla! Sain kuulla että monella alkaa työt jo klo 7 joten on pakko tulla aikaisin treenaamaan jos sen haluaa tehdä aamulla. Lisäksi ruuhkien takia on parempi mennä treeneihin aikaisin aamulla. Oli kivaa päästä treenaamaan 2 viikon tauon jälkeen! Ja oli eka kerta kun ajoin autoa jenkeissä! Suihkun ja aamiaisen jälkeen lähdettiin käymään Hollywoodin walk of famella. Oltiin täällä viimeksi vuonna 2009 mutta ihan samanalaiselta näytti edelleen 🙂 Ajateltiin sen jälkeen lähteä käymään Griffit park:ssa joka on suosittu ulkoilu- ja näköalapaikka korkealla kukkulalla Hollywoodissa. Saatiin pian huomata että joku muukin oli keksinyt saman idean ja oli ihan turha toivo yrittää löytää parkkipaikkaa mistään huipun lähimailta joten päätimme jättää vierailun toiseen päivään. Lähdettiin sen sijaan ajamaan Santa Monica beach:lle. Losin ruuhkat on kyllä ihan mahdottomia! Matka kesti ihan sika kauan koska liikenne vain tökki ja tökki. Käy sääliksi niitä jotka joutuvat kärsimään näistä ruuhkista joka ikinen päivä… Ulkona oli ihan mahtava keli, aurinkoista ja lämmintä, varmaan 25 asteen korvilla joten oli mukavaa kävelly Santa Monica beach:lla ja ihmetellä menoa. Jos Losin ruuhkat ovat perseestä niin ilmasto on sitten taas todella jees. Ei ollenkaan huono että tammikuussa voi kävellä t-paitasillaan rannalla 🙂

Santa Monican jälkeen lähdimme takaisin hotellille. Jassulla oli jo aiemmin iltapäivällä oudon väsynyt ja paleleva olo ja kämpille päästyämme se paheni. Syykin selvisi pian: kuumetta yli 38! Ei sitten muuta kuin peiton alle ja nukkumaan. Mä kävin läpi Galapagoksen videioita kolmisen tuntia. Videioita on ihan valtavasti ja ei mitään toivoa ehtiä käydä niitä kaikkia läpi reissun aikana. Mutta sainpahan videioista ainakin jotain kuvamateriaalia faceen.

Sunnuntaina 29.1. herättiin 7.30 ja jassulla oli jo selkeästi eilistä parempi olo! Syötiin aamiainen kämpillä ja lähdettiin sitten Griffith park:iin. Oltiin paikalla hyvään aikaan ja onnistuttiin saamaan parkkipaikka läheltä huippua. Griffit park on kyllä hieno mesta! Paikalliset käyvät täällä ulkoilemassa ja urheilemassa. Siellä kulkee paljon kävelyreittejä eri puolille kukkuloita. Lisäksi siellä sijaitsee Griffithin observatorio, joka on täysin käytössä oleva observatorio. Pilvettöminä iltoina siellä pääsee katsomaan taivaallekin. Käytiin vilkisemassa observatorion näyttely, joka ei ollut kovin kummoinen. Muuten nautittiin huikeista maisemista ja ihanasta ilmasta. Oli taas todella lämmin ja aurinkoinen päivä, ihan huippua!

Griffithin jälkeen kello ei ollut edes puoli päivää, joten päätettiin lähteä käymään etelämpänä Carlsbadin outletkaupoissa. Oltiin 2009 Carlsbadissa ja ajateltiin nyt käydä moikkaamassa paikkaa ihan vaan huvin vuoksi. Paikka oli ihan entisellään ja tehtiin ihan kelpo löytöjä kaupoista.

Paluumatkalla losiin pysähdyttiin Hertzillä, josta vuokrattiin autot tälle reissulle. Jassulla oli haaveena saada jokin vähän menevämpi kulkupeli laiskan SUV-Nissanin tilalle. Ja kyllähän sellainen löytyi: Chrysler Camaro SS avoauto, takavetoinen varustettuna V8 moottorilla ja 455 hevosvoimalla. Kylläpä oli leveä hymy Jassulla kun lähdettiin tällä “hieman” sporttisemmalla autolla kohti hotellia. Kuin lapsi karkkikaupassa… 🙂

Illalla olikin taas aika pakata kamat. Se osoittautuikin hieman edellistä kertaa haastavammaksi johtuen kaikesta shoppailusta, mutta saimme lopulta kamat kasaan. Galapagoksella tapaamamme Kaliforniassa asuva pariskunta lupasi ottaa osan tavaroista heidän luokseen siksi aikaa kun me lähdemme Vegasiin, jottei meidän tarvitse roudata kaikkia sukelluskamoja mukanamme. Erittäin ystävällistä ja meitä todella paljon jeesaava juttu! Meidän uudessa autossa on huomattavasti pienemmät säilytystilat kuin edellisessä SUV:ssa, joten ei huvita roudata yhtään ylimääräistä kamaa mukana.

Ma 30.1.

Aamiaisen jälkeen pelattiin päivän erä tetristä eli pakattiin kaikki meidän kamat camaroon. Aikamoinen palapeli, mutta saatiin kaikki mahtumaan! Tänään Cola-murusella on synttärit, täyttää 10v! Tuli ihan hirveä ikävä tyttöä mutta onneksi sillä on hyvä olla hoitopaikassaan.

Tälle päivälle oli suunnitelmissa vähän spessua, mentiin nimittäin Conan O´Brien show:n kuvauksiin Warner Bros studioille. Oltiin paikan päällä hyvissä ajoin, saatiin kaikki lippulaput ja sitten oli tunnin verran aikaa siihen että päästäisi sisälle joten lähdettiin katsomaan josko löydettäisi kahvia. Starbuckseja on täällä joka nurkalla, mutta tietenkin juuri silloin kun sitä haluaa niin ei löydy yhtään. Ajeltiin ympäriinsä kunnes oli aika lähteä takaisin. Meinasi käydä vähän hassusti, kun navi alkoi jotenkin sekoilla ja lähti viemään meitä ensin ihan väärään suuntaan. Oli hyvin lähellä ettei oltais myöhästytty kuvauksista, mutta onneksi ehdittiin!

Meidät ohjattiin ensin kävellen studioalueelle, jossa hetken odottelun jälkeen päästiin siirtymään varsinaiseen studioon. Siellä kuvattiin siis tänä iltana ilmestyvä jakso Conania. Conanin vieraat olivat meille ihan tuntemattomia, mutta hyvin hauskoja ja show oli kokonaisuudessaan mainio. Oli kiva päästä näkemään miten jenkkiohjelmaa tehdään!

Conanin jälkeen lähdettiin ajamaan Kaliforniakavereidemme luokse Newport Beachiin. Jätimme ylimääräiset laukut heille ja lähdettiin sitten katsomaan itse Newport Beachia, joka on todella hieno ja sympaattinen rantakaupunki. Georgian piti lähtee kouluun, mutta Phil tuli oppaaksemma ja käytiin vielä syömässä ennen kuin lähdettiin jatkamaan matkaa. Seuraavat kaksi yötä vietetään Anaheimissa, joten ajettiin sinne ja chekattiin itsemme sisään hotelliin. Lähdettiin sen jälkeen vielä vähän ajelemaan, ja täytyy sanoa että kyllä on hieno ihailla kuuta ja tähtiä avoautosta käsin 🙂 Kuu on täällä muuten väärin päin, ikään kuin vähän vinossa oleva hymynaama.

Ti 31.1.

Herätyskello soi 4.50 koska vuorossa oli loman toinen TFW treeni, tällä kertaa TFW Huntington beach:lla. Oli muuten eka kerta kun ajoin autoa jenkeissä! Paikka löytyi helposti gepsin avulla ja olin paikalla hyvissä ajoin. Jaksoin taas ihmetellä miten täälläkin jengi reippailee jo klo 05 aamulla! Täälläkin on aamutunnit klo 05 ja 06. Toisin kuin Losin TFW sali on tämä ihan “aito” TFW sali eli sisustettu ja maalattu TFW:n värein ja logoin eikä siellä tarjota muita treenejä kuin TFW:tä. Oli huippukiva aamutreeni ja ajelin takaisin hotellille hymy huulilla.

Aamiaisen jälkeen lähdettiin Disneylandiin. Hotelli sijaitsee kävelymatkan päässä Disneyn porteilta joten auto jäi päiväksi parkkihalliin. Täällä Disneyland koostuu kahdesta puistosta joten se on periaatteessa nähtävissä kokonaisuudessaan yhdessä päivässä. Meillä oli vähän turhan kireä aikataulu tälle päivälle ja ei ehditty ihmetellä Disneyta kaikessa rauhassa vaan puistot piti kiertää aika nopealla tempolla, mutta päästiin niihin laitteisiin joihin haluttiin mennä ja nähtiin kaikki olennainen. Paikka ei ole juurikaan muuttunut sitten viime visiitin vuonna 2009. Yhden osion teema oli vaihdettu Starwarsiin ja sitten meidän lempparilaita Hollywood hotel oli suljettu ja sen tilalle rakennetaan jotain toista laitetta. California Adventure parkin puolella oli aika paljon remppaa menossa, joten selvästikin uudistusta on tapahtumassa. Käytiin tietenkin myös shoppailemassa ja huomasimme että hintataso on noussut sitten vuoden 2009 plus että kurssin ollessa lähes 1=1 ei shoppailu enää ole niin halpaa kuin se oli viimeksi jolloin yksi dollari oli 75 eurosenttiä.

Lähdimme Disneylta viiden maissa, kävimme nopsaan hotellilla ja lähdimme sitten Honda centeriin katsomaan NHL lätkää. Illan peli oli Anaheim Ducks vastaan Colorado Avalanch. Molemmissa joukkueissa oli suomalaisedustus: duckseilla pakki Sami Kapanen ja avalacheissa hyökkääjä Mikko Rantanen. Ducksit pieksivät Coloradolaiset 5-1 mutta Coloradon ainoan maalin teki Mikko Rantanen joten suomalaiset loistivat 🙂 Stadionilla näkyi kymmenittäin #8 Teemu Selänne paitoja ja Selänteen pelipaita roikkui hallin katossa ylhäässä yksinäisyydessään.

Huomenna Las Vegas calling!!!!

Ti 24.1.

Tänään oli viimeinen täysi sukelluspäivä. Siirryttiin taas yön aikana pitkä pätkä takaisin Galapagoksen eteläosiin ja päädyttiin Fernandinosaaren edustalle. Tämä saari on kuuluisa meri-iguaaneistaan ja saimme kuulla että lähes takuuvarmasti pääsisimme näkemään niitä sukelluksella! Meri-iguaanit ovat siis jälleen yksi Galapagoksen spesialiteeteista. Nämä iguaanit ovat kehittäneet uimataidon, koska asuvat tällä täysin karulla laavasaarella jossa ei ole mitään syötäväksi kelpaavaa vihreää. Veden alla sen sijaan on vihreää merilevää, jolla iguaanit elävät. Vesi on täällä viileintä koko Galapagossaarista, reippaasti alle 20 astetta ja iguaanit ovat vaihtolämpöisiä joten ne köllöttelevät ensin laavakallioilla lämmittelemässä ja kun ovat lämmenneet riittävästi lähtevät veteen ruokailemaan. Ne pystyvät sukeltamaan jopa 20 metriin ja voivat olla pinnan alla jopa puoli tuntia. Sitten ne rantautuvat aivan kohmeisina ja menevät aurinkoon köllöttelemään kunnes ovat lämmenneet riittävästi seuraavaa ruoanhakureissua varten. Ihan mieletöntä! Suosittelen katsomaan youtubesta galapagosvideoita hakusanalla “marine iguana” jolloin ymmärtää vielä paremmin.

Sukellusbriiffillä meitä varoitettiin että vesi tulee sitten olemaan kylmää ja niinhän se oli, vain 18-20 astetta. Onneksi olin ottanut mukaan lyhythihaisen ja –lahkeisen 3mm paksun ns shortie märkäpuvun, jonka puin tavallisen märkäpukuni päälle. Tämä oli ehdoton pelastus, en olisi ilman sitä pystynyt tekemään tämän päivän syvempiä sukelluksia.

Ekalle sukellukselle lähdettiin aamiaisen jälkeen, ja oletuksena oli ettei vielä nähtäisi meri-iguaaneja koska niiden piti lämmitellä kalliolla useita tunteja ennen veteen menoa. Ennen sukellusta sain katsoa yhden vieraan kiikareilla Fernandinosaaren rantoja, ja siellä näkyikin meri-iguaaneja isoina laumoina ottamassa aurinkoa. Lisäksi rannalla oli useita merileijonia ja pitkin päivää saimme kuulla kun ne ääntelivät rannalla 🙂 Eka sukellus oli suoraan sanottuna melko tylsä. Virtaus oli melko kova ja etenimme osin sitä vastaan, joten ei kovin mukavaa. Saimme tosin nähdä taas yhden Galapagoksen erikoisuuden, sammakkokalan. Se on kala, joka näyttää ihan sammakolta, jonkinlainen evoluution välimuoto sammakosta ja kalasta. Todella oudon näköinen ilmestys! 😀 Sukelluksen loppupuolella näimme vihreän levän peittämää maisemaa, joka oli todella kaunista ja jäimme innolla odottamaan että saisimme seuraavalla sukelluksella päästä näkemään täällä myös niitä iguaaneja.

Parin tunnin odottelun jälkeen oppaamme havaitsi, että iguaanit alkoivat mennä veteen joten seurasimme perässä. Teimme hyvin matalan sukelluksen, suurimmaksi osaksi syvyyttä oli varmaan vain 3-5 metriä. Ja saimme nähdä useita meri-iguaaneja!!! Niitä ei häirinnyt meidän läsnäolo tippaakaan vaan kameran kanssa pääsi hyvinkin lähelle kuvaamaan kun ne söivät merilevää. Aivan uskomatonta!!! Tosin yksi iguaani kiinnostui vähän liikaakin mun kameran punaisesta vilkkuvasta valosta ja lähti jahtaamaan mun kameraa! Siinä tuli pikkasen kiire peruuttaa pois koska iguaaneilla on aika terävät hampaat enkä usko että vakuutusyhtiö suhtautuisi kovin suopeasti kameran rikkoutumiseen iguaanin takia 😀 Matalan sukelluksen huono puoli oli erittäin voimakas aallokko, joka heitteli meitä kuin räsynukkeja vedessä edes takas ellei pitänyt kunnolla kiinni kivestä. Jassu oli mun takana kuvaamassa yhtä iguaania kun yhtäkkiä kova virtaus nappasi mut mukanaan ja heivasi kohti iguaania, Jassun mukaan oli kymmenestä sentistä kiinni ettei mun tankki liiskannut iguaania kun törmäsin takana olleeseen kiveen :O Olisi ollut aivan hirveää jos niin olisi tapahtunut!!!! Onneksi iguaanit selvisivät meidän kohtaamisesta vahingoittumattomina 😀 😀 😀 Iguaanien lisäksi näimme taas muutamia isoja kilppareita. Kilpparit on aina olleet mun suosikkeja, mutta nyt tällä reissulla on ollut niin paljon kaikkea muuta makeeta ja kilppareita on näkynyt jokaisella sukella että huomaa ettei ne enää oo niin mielenkiintoisia 😀 Meidät on kyllä tällä reissulla hemmoteltu ihan pihalle sen osalta mitä sukeltaessa voi nähdä… 😀

Tokan sukelluksen jälkeen siirryttiin vähän matkan päähän Isabela saaren pohjoispäähän. Jos vesi oli Fernandinon edustalla kylmää niin täällä se oli totaalisen jäätävää! Mittari näytti alimmillaan 16 astetta joka on märkäpuvussa ihan käsittämättömän kylmä. Saatiin nähdä ns. bullhead shark:eja, jotka ovat hyvin pieniä, tummanharmaaraidallisia haita. Itse asiassa ne näyttävät enemmänkin isoilta monneilta. Pääsimme todistamaan hyvin harvinaista näkyä kun nuori bullhead shark yritti päästä parittelemaan vanhemman naaraan kanssa. Näimme useita näitä haita sukelluksen aikana. Porukalla alkoi tulla kylmä ja yksi toisensa jälkeen pintautui. Me jäätiin sitkeästi Jassun kanssa sukellusoppaan perään ja taas kävi ihan törkeä munkki. Aivan sukelluksen lopussa osuttiin lähelle rantaa n 10 metrin syvyydessä olevalle tasanteelle jossa oli ihan mielettömän iso kalaparvi ja sen kanssa leikkimässä merileijona! Päästiin uimaan kalaparven keskelle ja oli kyllä taas kerran jotain ihan uskomatonta. Myös oppaamme oli mielissään, koska osa kaloista oli sellaisia joiden määrä väheni radikaalisi muutama vuosi sitten eikä hän ollut useampaan vuoteen nähnyt näin isoa parvea.

Ennen viimeistä sukellusta käytiin jacuzzissa lämmittelemässä, mutta eipä se hirveästi enää auttanut. Kun takana oli jo kolme kylmää sukellusta tuli viimeisellä vilu hyvin nopeasti. Kaiken lisäksi tuntui että kaikki meressä elävät jutut olivat lähteneet siestalle koska oikein mitään kovin erikoista ei näkynyt. Pintauduttiin jo reilun puolen tunnin jälkeen ja niin tekivät muutkin. Odottelimme viimeisiä tyyppejä hetken aikaa zodiacissa ja bongasimme kallion reunalta taas yhden galapagoksen harvinaisuuden: blue footed boobie –linnun, jolla on kauniin vaaleansiniset jalat. Ja mikä uskomattominta, sen vieressä seisoi pingviini! Ja jotta hommasta tuli täydellinen tuli vielä merileijona uiskentelemaan zodiacin viereen. Galapagos osoitti taas kerran ihmeellisyytensä!

Vikan sukelluksen jälkeen oli aivan mahtavaa painua lämpimään jacuzziin. Fiilis oli kuin meri-iguaanilla ruoanhakuretken jälkeen: pikkuhiljaa lämmin alkoi vaikuttaa ja kohmeus hävitä 😀

Tänään on toka vika ilta aluksella, mutta huomenna vietämme illan maissa joten miehistö järjesti viimeisen alus-illallisen kunniaksi spesiaaliohjelmaa ja olivat kaikki hienosti pukeutuneina paikalla kiittämässä ja toivottamassa hyvää jatkoa. Lisäksi kaikille reissulle osallistuneille jaettiin mitalit ja vielä diplomit niille viidelle jotka tekivät kaikki reissun sukellukset. Me kuuluttiin siis tähän pieneen joukkoon.

Ke 25.1.

Galapagoksen reissun viimeinen sukellus koitti keskiviikkoaamuna. Olivat jättäneet varsinaisen herkkupalan viimeiseksi, sillä kohde jossa sukellettiin oli vähän kuin yhteenveto koko viikon sukelluksista. Sukelluskohde oli Isabelan toisella puolella ja kuulemma on niitä harvoja paikkoja joihin tehdään päiväreissuja maista käsin. Koska päiväreissaajia oli tulossa oli Aggressorilla tiukka ehto saada tehdä yksi sukellus aikaisin aamusta ja poistua paikalta ennen päiväretkiläisiä. Mesta oli todella hieno. Nähtiin käytännössä koko kattaus galapagoksen juttuja poislukien vasarahait, pingviinit ja meri-iguaanit. Paljon isoja rauskuja, upea manta, moguloita, kilppareita ja mikä parasta: vesi oli ihanan lämmintä! Tämä oli todella hieno päätös huikealle sukellusviikolle!

Sukelluksen jälkeen oli aika huuhdella sukelluskamat ja laittaa ne kuivamaan sekä alkaa pakata muita kamppeita.

Iltapäivällä rantauduttiin Galapagoksen pääsaarelle Santa Cruzille. Eka tehtiin pieni turistikierros Galapagoksen luontoon ja käytiin katsomassa isoa sink holea, laavatuubia ja luonnonvaraisesti eläviä Galapagoksen jättiläiskilpikonnia. Santa Cruz on vanha saari ja sen takia sinne on ehtinyt kasvaa paljon vihreää, se onkin todella vehreä ja kaunis paikka, ihan erilainen kuin nuoremmat karut laavasaaret. Kierroksen jälkeen saimme viettää vapaasti aikaa Santa Cruzin keskustassa ja menimmekin porukalla ensin juomaan ja sitten syömään. Kasilta oli aika palata alukselle ja pakata sukelluskamppeet, jonka jälkeen jatkoimme vielä vähän aikaa yhteistä illanviettoa.

To 26.1.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin tämäkin reissu. Saatiin vielä aamiainen aluksella ennen kuin oli aika sanoa hyvästit Aggressorille ja siirtyä lentokentälle. Lennettiin Johnin kanssa samalla lennolla mantereelle, muut jäivät vielä odottamaan omia lentojaan. Guayaquilissa oli aika sanoa hyvästit myös Johnille joka jäi sinne vielä muutamaksi päiväksi kun me jatkoimme matkaa Panaman kautta Los Angelesiin. Reissasimme käytännössä koko päivän ja saavuimme Losiin lähempänä puolta yötä vain huomataksemme, etteivät laukkumme tulleet samalla lennolla. Lento Panamasta oli ihan täynnä ja huomasimme että monella oli ihan julmettu määrä matkalaukkuja mukana, joten veikkaan että suht tiukasta vaihdosta johtuen laukkumme eivät yksinkertaisesti mahtuneet kyytiin. Sinänsä tämä ei ihan hirveästi haitannut, koska saamme laukkujen myöhästymisestä korvausta eikä meille koitunut juurikaan ongelmia tai vaivaa myöhästymisestä.

Tällä kertaa Losin kentällä ei ollut juuri ketään, ja pääsimme todella nopeasti rajamuodollisuuksista läpi. Aivan ihanaa verrattuna viime kerran kolmen tunnin odottamiseen!

Haimme vielä reissun seuraavan pätkän vuokra-auton ja painuimme Hollywoodiin hotelliimme, jonne saavuimme aamuyöllä kahden maissa. Ei muuta kuin pää tyynyyn ennen reissun varsinaista jenkkiosuutta!

Galapagos oli kyllä kaiken kaikkiaan ihan mielettömän upea setti, ja ylitti kirkkaasti kaikki meidän kovat odotukset. Menee ehdottomasti parhaaksi sukellusreissuksi ikinä ja tästä jää niin paljon muistoja ettei mitään rajaa. Lisäksi tutustuimme Aggressorilla todella mukavaan pariskuntaan jotka asuvat Kaliforniassa, ja sovimme tapaavamme heidät kunhan hekin kotiutuvat reissusta!

Vielä täytyy sellainen juttu mainita Galapagoksesta ja Ecuadorista että kyllä päiväntasaajan aurinko on jotain ihan mieletöntä. Suojakerroin 50 aurinkorasvasta ja varjossa oleskelemisesta huolimatta iho punoitti lievästi melkein joka päivä ja ikävä kyllä onnistuin polttamaan otsani ja nenäni niinä lyhyinä hetkinä joita vietimme pinnalla odottaen zodiaciin tai alukselle siirtymistä. En ole koskaan ennen kokenut niin voimakasta aurinkoaltistusta! Joten Ecuadoriin matkaaville vinkiksi, että ottakaa ihmeessä ne korkean suojakertoimen rasvat mukaan!

Lauantai 21.1.

Pe-la välisenä yönä reissattiin Bartolomen edustalta Isabela –saaren edustalle. Isabela on makea saari muodoltaan, se näyttää ihan merihevoselta! Herätys oli taas aikaisin, klo 06 ja tällä kertaa mentiin sukeltamaan jo ennen aamupalaa. Lauantaista oli tulossa täysi sukelluspäivä eli tehtiin neljä sukellusta. Tämä päivä tarjosi spesialiteettina lauman vasarahaita ja useita mantoja! Nähtiin yhdellä sukelluksella peräti kaksi mantaa ja lisäksi myöhemmin upea täysin valkoinen manta. Lisäksi saatiin ihailla moguloita, nähtiin paljon mureenoita ja rauskuja, skorpionikaloja, galapagoshai, paljon söpöjä pallokaloja ja kilpikonnia. Yleensä sukeltaessa sääntö nro 1 on että ei saa koskea mihinkään eikä pohjassa tai kivien/korallien päällä saa seistä. Täällä on korallia vain muutamassa paikassa ja suurin osa pohjalla olevasta materiaalista on kiveä. Useamman sukelluksen alussa valittiin joku mesta johon jäätiin vähäksi aikaa odottelemaan josko paikalle ilmaantuisi vasarahaita tai mantoja. Suurin osa sukelluskohteista oli jonkun saaren reunaa, joten monella sukelluksella tuli istuttua reunan kivien päällä ikään kuin isossa teatterissa ihmetellen sinistä taustaa ja odotellen josko sieltä ilmaantuisi jotain siistiä. Ja suurimmaksi osaksi sitä siistiä ilmaantui monin verroin! Meidän opas Walter teki kaikki sukellukset kanssamme ja kuvasi goprolla videota, josta sitten editoi viikon lopussa koosteen reissusta. Oli hassun näköistä kun useammassa kohtaa jengi vaan hengailee merenpohjassa kaikessa rauhassa 😀 Ei ihan sitä aitoa sukeltamista, mutta voi sen näinkin tehdä kun on riittävästi nähtävää!

Sukellusten välissä saatiin joko pientä välipalaa tai sitten ihan ateria. Lounas tarjoiltiin yläkannella auringonpaisteessa. Nälkä täällä ei pääse yllättämään 🙂 Viimeisen sukelluksen jälkeen mentiin jacuzziin ja nautiskeltiin siellä auringonlaskusta kunnes oli aika mennä päivälliselle. Päivän sukellukset olivat taas ihan huippuja ja ihmeteltiin taas miten ihmeessä yhdessä päivässä voi nähdä näin paljon!!! “Yllättäen” päivällisen jälkeen väsytti kovasti, mutta mentiin vielä ihailemaan tähtitaivasta ennen nukkumaan menoa. On kyllä upea tähtitaivas täällä!!!!

Sunnuntai: 22.1.

Yön aikana tehtiin reissun pisin siirtymä Galapagossaarien pohjoisosaan jossa sijaitsevat kuuluisat Wolfin ja Darwinin saaret. Tähän aikaan vuodesta Wolfin saaren ympärillä on yleensä enemmän nähtävää joten suunnitelmana oli tehdä kaikki päivän 4 sukellusta Wolfilla. Vesi oli hiukan viileämpää kuin aiemmissa paikoissa mutta vielä ihan siedettävää. Kuten aiemmissakin sukellusmestoissa niin täälläkin oli paljon thermoclineja eli kylmiä virtauksia lämpimämpien vesikerrosten välissä. Teimme kolme sukellusta päivällä ja viimeisen sukelluksen yösukelluksena heti auringonlaskun jälkeen. Päiväsukellukset olivat uskomattoman hienoja! Päästiin ihailemaan satojen vasarahaiden muodostamia parvia teatterimaisesti, eli istuimme taas paikoillamme pohjassa ihmettelemässä. Tämä on myös käytännönssä ainoa tapa päästä näkemään vasarahaita lähempää, koska ne pelkäävät ihmisiä ja välttävät lähelle tulemista, mutta kun istuimme paikallamme uivat vasarahaita meitä kohti, meidän vierestä ja yli. Aivan huikeeta! Saimme nähdä Galapagoksen ikonisen sukelluskuvan uudelleen ja uudelleen livenä, eli kun ison vasarahaiparven siluetit piirtyvät turkoosin sinistä taustaa vasten. Upeaa!!! Vasarahaiden lisäksi näkyi paljon isoja merkikilpikonnia, muita haita, moguloita jne.

Wolfilla tapahtui lisäksi reissumme toinen tappajavalaskohtaaminen. John nousi yhdeltä sukellukselta meitä aiemmin pintaan, ja odotteli meitä kumiveneessä kun kippari yhtäkkiä huomasi tappajavalaat aivan kumiveneen vieressä. Niitä oli kaksi ja ne söivät jotain. John laittoi kameran pyörimään ja kipparilla välähti ja hän käski Johnin laittaa kamera pinnan alle jotta tulisi parempaa kuvamateriaalia. John teki työtä käskettyä ja kuvasi “sokkona” huikean pätkän siitä kun kaksi tappajavalasta syövät vasarahaita! Siis aivan mieletöntä! Vasarahai on niiden käsittelyssä kuin räsynukke. Oli kyllä mieletön tuuri että John sai tämän videoitua ja näytettyä meille muille. Me emme siis nähneet mitään tästä livenä, mutta oltiin sukeltamassa ihan tän paikan vieressä.

Sukellusten välissä näimme useita delfiinejä veneestä!

Yösukellus meni mun osalta hieman mönkään maskin huurtumisongelmien takia. Ilmeisesti veden lämpötilan vaihteluiden vuoksi (thermoclinet) mun maski alkoi tänään huurtua sukelluksilla. Päiväsaikaan se ei ollut ongelma koska valoisuuden ja hyvän näkyvyyden ansiosta lievästi huurtuneellakin maskilla pystyi sukeltamaan. Yösukelluksella homma meni ihan mahottomaksi. Ensimmäiset 15min oli ok, mutta sen jälkeen maski huurtui aivan jatkuvalla syötöllä ihan huuruun niin että en nähnyt yhtään mitään. Se teki sukelluksesta jopa epämiellyttävän, koska pimeässä vedessä huurtuneella maskilla ei todellakaan ole mukavaa. Noh, siitäkin selvittiin.

Kyllä tuli uni taas tänään melko vikkelään! Huikea päivä!

Maanantai 23.1.:

Huhhuh mikä päivä tänään oli! Siirryimme Wolfin viereen Darwinin saaren ja kuuluisan Darwinin kaaren edustalla. Koko päivä nähtiin veneeltä lähes jatkuvalla syötöllä delfiinejä. Tehtiin kaksi sukellusta Darwinilla. Sukellusoppaamme varoitti, että siellä saattaa olla vähän vähemmän nähtävää kuin Wolfilla mutta hän oli onneksi väärässä. Ensimmäisellä sukelluksella nähtiin kilpikonnia, iso parvi jackfish –kaloja ja sitten ensimmäinen merileijona veden alla! Tämän mahtavan sukelluksen jälkeen zodiacissa matkalla Aggressorille oppaamme näki yhtäkkiä ison delfiiniparven lähestyvän meitä ja kehotti kaikkia hyppäämään maskien ja kameroiden kanssa veteen. Delfiinit tulivat ihan kohti ja uivat aivan meidän vierestä. Parvi oli ihan valtava! Varmaan satakunta delfiiniä vauvasta vaariin. Oli aivan sanoinkuvaamattoman upea nähdä tämä livenä!!!! Parven uitua meidän ohi alkoi osa delfiineistä tehdä temppuja eli hienoja hyppyjä ja voltteja pinnan päällä, aivan kuin olisivat järjestäneet meille delfiinishown. Sanat eivät todellakaan riitä kuvaamaan sitä kuinka upea kokemus tämä oli! Viime vuonna Seychelleillä näimme yksittäisiä delfiinejä muutamia kertoja veneeltä. Lisäksi yhdellä syvällä sukelluksella osa porukasta näki kolmen delfiinin parven turvapysähdyksen aikana, ja meitä harmitti ihan mielettömästi kun missasimme sen. Voin sanoa että tämän päivän jälkeen ei enää harmita! 😀

Toisella sukelluksella saimme nähdä delfiinit myös sukeltaessa, tosin niitä ei ollut niin paljoa kuin edellisellä kerralla mutta silti ihan huikeaa! Toki näimme myös vasarahaita ja kilpikonnia.

Toisen sukelluksen jälkeen siirryimme takaisin Wolfin saaren edustalle kahta viimeistä sukellusta varten. Näistä ekalla mulla oli taas ongelmia maskin huurtumisen kanssa, ja tämän vuoksi sukelluksesta jäi huono mieli. Vesi oli Wolfilla selvästi Darwinia kylmempää ja ehti tulla myös vilu, jonka takia painuimme kolmannen sukelluksen jälkeen jacuzziin lämmittelemään. Köllöttelimme siellä Johnin, Georgian ja Philin kanssa ja muut päättivät että jättävät vikan sukelluksen väliin. Mäkin pohdin tätä ihan tosissani, mutta sitten totesin että ei olla tultu Galapagokselle asti jättämään sukelluksia väliin mutta sanoin Jassulle että lähden sitten heti pois jos tulee kylmä tai jos maskin kanssa tulee ongelmia. Luojan kiitos että mä en jättänyt sukellusta väliin!

Aivan uskomaton päivä! Siirryttiin kuuluisalle Darwinin kaarelle ja saarelle. Sukellus alkoi aika Arvatkaa vain kuinka harmissaan veneelle jääneet kaverimme olivat kun kuulivat mitä saimme kokea… Ja kuinka onnellinen mä olin siitä että lähdin mukaan 🙂

Huhhuh mikä uskomaton viikko on takana! Tässä tulee paljon tekstiä, osa vielä kirjoittamatta. Palastellen, palastellen 🙂 

Reissun huippuosuus eli sukellusreissu legendaarisille Galapagossaarille alkoi torstaina 19.1. Paras ja itseasiassa ainoa tapa päästä näkemään kaikki Galapagoksen parhaat sukellusmestat on mennä ns liveabord alukselle, jossa siis asutaan koko reissu ja alus matkaa ympäri Galapagosta pysähtyen sukellusmestoille. Näin me tehtiin, ja valittiin Galapagos Aggressor III alukseksi.

Lähdettiin Guayaquilista aamulla ja lennettiin vajaan kahden tunnin lento Galapagokselle Baltran saarelle, jonne saavuttiin puolilta päivin. Baltra on pieni saari jossa ei kai ole juurikaan muuta kuin lentokenttä ja kaikki siirtyvät sieltä veneellä aluksille tai lähellä olevalle St Cruzin saarelle, joka on Galapagoksen pääsaari. Ensivaikutelma Baltrasta oli yllättävänkin karu. Ruskeaa kivi-/hiekkamaisemaa ja pystyynkuivaneen näköisiä pieniä puita ja puskia. Kaiken lisäksi sää oli sateisen harmaa joka korosti karuutta.  Siirryimme bussilla  noin 10min matkan satamaan, josta matka jatkui kumiveneellä Aggressorille. Aluksella oli jo muutama muu vieras. Tämän viikon risteilyllä oli me mukaanlukien 13 vierasta ja suurinpiirtein saman verran miehistöä. Meidän ja Johnin lisäksi mukana oli nuori pariskunta Singaporesta, kaksi saksalaista ja seitsemän jenkkiä.

Kun hytit oli jaettu pääsimme heti asiaan, eli ei muuta kuin sukelluskamppeet valmiiksi ja sitten ekalle sukellukselle. Se oli lyhyt ja helppo sukellus St Cruzin ja Baltran välisessä kanavassa, lähinnä ideana tsekata että kamat toimii ja kaikki on muutenkin ok tulevaa viikkoa varten. Vaikka sukellusmesta ei ollut mikään erityisen hieno eikä näkyvyys kovin ihmeellinen niin nähtiin paljon rauskuja joista yksi oli upea, iso valkoinen yksilö. Lisäksi löydettiin kiven kolosta pari mustekalaa ja bongattiin söpö pallokala. Ei siis huono saldo ns. check divelle.

Aluksella on tottakai jacuzzi, ja sehän piti käydä heti sukelluksen jälkeen testaamassa. Jacuzzi on sijoitettu aluksen keulaan toiseen kerrokseen joten sieltä on varsin kelpo näköala 🙂

Illalla pidettiin tervetulotilaisuus yläkannella barbeque-illallisen muodossa. Miehistö esiteltiin ja kokki grillasi hyvää ruokaa. Ruoan jälkeen saimme vielä ihailla upeaa tähtitaivasta ennen nukkumaanmenoa.

Perjantai alkoi herätyksellä klo 06 ja aamu valkeni puolipilvisenä. Aamiaisen jälkeen saimme briiffauksen päivän sukelluksia varten ja sitten lähdettiin valmistautumaan. Tehtiin 2 sukellusta Punta Carion –nimisellä mestalla, joka sijaitsee St Cruzin pohjoispuolella. Meillä oli ihan valtavat odotukset Galapagoksen sukelluksille, koska ahmittiin kaikki Galapagosdokkarit etukäteen ja voi vitsi miten makeita juttuja oli odotettavissa! Yksi odotetuimmista jutuista oli nähdä vasarahai livenä. Jassu, John ja mä ei oltu kukaan nähty vasarahaita aiemmin sukeltaessa, ja varsinkin John odotti sitä erityisesti koska hän on aiemmilla sukellusreissuilla lähes epätoivoisesti etsinyt niitä. Heti sukelluksen alkumetreillä satuin vilkaisemaan taaksepäin, ja mikäs se siellä! Ensimmäinen vasarahai!!! Eka sukellus oli ihan huikea, niin paljon nähtävää veden alla! Aiemmilla sukellusreissuilla ollaan totuttu siihen, että yleensä sukelluksen aikana näkee pari makeeta juttua ja sitten paljon perusfisuja. Täällä homma menee ihan toisin, eli melkein koko ajan näkee jotain siistiä. Nähtiin useampi muu hai, rauskuja, kilppareita ja barracudaparvi.

Valmistautuessamme toiselle sukellukselle alkoi yksi miehistön jäsenistä yhtäkkiä huutaa “Orca! Orca!” ja osoittaa aluksen takaosan taakse veteen. Ja totta tosiaan, näimme kaksi tappajavalasta aivan aluksen vieressä! Sukellusoppaamme Walter hyppäsi kameran kanssa veteen yhden kumiveneen vierestä ja onnistui saamaan videolle kun kaksi tappajavalasta söivät rauskun! Orcat eli tappajavalaat eivät varmuudella ole ihmisille vaarallisia, mutta ne voivat olla vähän arvaamattomia joten meitä ei päästetty veteen. Oli kuitenkin ihan riittävän jännää nähdä hyvin läheltä tappajavalaita! Eikä kukaan meistä osannut odottaa että niitä näkyisi tällä reissulla!!!

Tässä sukelluspaikassa oli tarkoitus yrittää nähdä erikoinen kala nimeltä Mola Mola. Se on iso, pyöreä, litteä kala joka liikkuu kuin pystyssä oleva pannukakku. Todella erikoinen veijari. Näitä on muuallakin kuin galapagoksella, mutta silti melko harvinainen nähtävyys eikä me oltu kumpikaan nähty sellaista aiemmin. Meillä kävi tuuri, ja sukelluksen alussa näimme Mola Molan! Olihan kyllä hassun näköinen tyyppi! Mola molan lisäksi nähtiin iso jättiläisrausku (manta), joka on aina yhtä komea juttu nähdä. Viimeksi ollaan nähty näitä Hawaiilla neljä vuotta sitten, joten oli hienoa nähdä manta taas pitkästä aikaan! Ne ovat niin majesteettisen upeita kun lipuvat meressä. Eikä tässä vielä kaikki, nähtiin nimittäin vielä galapagoksen erikoisuus; mogula eli rausku jolla on possumainen pää ja ovat tosi erikoisen näköisiä!

Sukellettiin vain kaksi kertaa, koska iltapäiväksi oli suunniteltu saarivierailu Bartolomen saarelle. Kaikki siirtymät sukellusmestoille tai saarille tehdään kumiveneillä (zodiac/panga) ja iso alus jää aina syvempiin vesiin. Me mentiin ekalla kumiveneellä, ja kun päästiin rantautumispaikkaan nähtiin heti ekana merileijona köllöttelemässä auringossa portaiden yläpäässä! Päästiin kiertämään se ja onnistuttiin rantautumaan. Merileijonat ovat vedessä todella seurallisia ja etenkin galapagoksella tulevat leikkimään sukeltajien kanssa, mutta maalla ainakin tämä yksilö oli kovin tietoinen omasta reviiristään eikä arvostanut kameroiden kanssa lähestyviä turisteja. Lopulta se poistui veteen polskimaan. Portaikossa oli lisäksi sadoittain upean punaisen värisiä kämmenen kokoisia rapuja. Itse saarella päästiin näkemään karua kuumaista maisemaa ja kiivettiin saaren huipulle josta oli aivan huikeat näkymät.

Saarivierailun jälkeen oli vielä luvassa snorlausta Bartolomesaaren yhden rannan läheisyydessä, jossa on usein mahdollisuus nähdä galapagospingviinejä! Ja kyllä, oikeita pingviinejä huolimatta siitä että ollaan päiväntasaajalla lämpimässä ilmastossa! Vesi on tämän saaren edustalla tosin kylmempää kuin muualla, jopa alle 20 astetta, joten varmaan siksi pingviinit viihtyvät täällä. Galapagospingviinit ovat pieniä ja uskomattoman söpöjä, uimataitoisia kavereita. Meitä kehotettiin laittamaan märkäpuvut päälle veden viileyden takia ja sitten mentiin taas zodiaceilla mestoille. Me tultiin tokalla kyydillä ja heti kun päästiin perille kuultiin että vedessä on pingviinejä! Hypättiin äkkiä veteen ja päästiin näkemään kun pieni lauma, viitisen pingviiniä, ui hurjaa vauhtia meidän ohi. Ne palasivat heittämään muutaman kierroksen meidän ympärillä ja katosivat sitten jonnekin. Muutama kuva onnistuttiin nappaamaan, mutta se ei ollut helppoa koska nää kaverit oli ihan supernopeita! Snorklattiin vajaan tunnin verran rauhallisessa lahden poukamassa ja bongattiin yhden kivilipan alta viisi haita. Lisäksi aivan rannassa, kiven päällä, seisoi yksi pingviini koko sen ajan kun oltiin paikalla. Kun mentiin lähemmäs huomattiin että sen takana oli taas yksi Galapagoksen ihmeellisyys: meri-iguaani! Tämä yksilö oli vasta ihan vauva, ja se köllötteli lämpimällä kivellä. Kun lähdettiin zodiacilla pois lahdesta nähtiin kallion reunalla vielä muutama merileijona, pingviini ja toinen meri-iguaani.

Ensimmäinen täysi päivä oli siis kaiken kaikkiaan ihan huikea, eikä me voitu uskoa kuinka paljon juttuja oltiin nähty jo ekan päivän aikana!! Vasarahai, jättiläisrausku, mola mola, merileijonia, meri-iguaaneja, pingviinejä, barracudat ja mogulat!!!! Illalla uni tuli varhain ja nopeasti jacuzzin ja illallisen jälkeen.

Toinen päivä Ecuadorissa. Ystävämme Dubaista saapui tänne aamulla ja treffasimme hotellillamme. Käytiin sitten näyttämässä vähän mestoja ja etsittiin keskustasta aamiaispaikka. Löydettiin pieni, hyvin paikallinen kahvila joka tarjosi friteerattuja plantaanipallukoita ja paistettu kananmuna. Ei mikään erityinen makuelämys mutta saimme nälkää hieman siirrettyä. Aikamme haahuiltuamme lähdettiin käymään paikallisessa ostoskeskuksessa. Mall del Sol on kuulemma Etelä-Amerikan suurimpia, meidän mittakaavassa aika normaalin kokoinen. 10min taksimatka maksoi peräti 4 dollaria 😀 Ostoskeskus sen sijaan yllätti hinnoillaan, jotka olivat selkeästi jopa Suomen hintoja korkeammat! Toki mesta oli täynnä merkkiliikkeitä ja selvästi suunnattu rikkaammalle väestönosalle mutta 130-150 dollaria Adidaksen kengistä on musta aika ylihinnoiteltua. Ostoskeskuksen ravintolakeskittymä oli perushyvä ja söimme siellä lounasta.

Iltapäivä ja ilta menikin pitkälti hotellilla. Jassu meni nautiskelemaan lämmöstä hotellin uima-altaalle kun mä tein tunnin treenin. Sitten olikin aika jälleen kerran pakata kamat kasaan huomista Galapagokselle lähtöä varten.

Guayaguil on nyt nähty, 2 päivää täällä oli ihan riittävästi. Ihan kiva mesta mutta tekeminen loppuu täällä aika pian kesken joten kiva päästä täältä eteenpäin.

Eilen maanantaina matkustettiin käytännössä koko päivä. Lähdettiin Losin kentälle aikaisin aamulla, luovutettiin auto ja mentiin chech in:iin. Pientä jännitysmomenttia aiheutti edellä olleiden käsimatkatavaroiden punnitus, mutta onneksi meidän kohdalla virkailijaa ei kiinnostanut muu kuin että ruumattavat matkalaukut eivät merkittävästi ylittäneet sallittua 23kg painoa. Turvatarkastuksessa meitä viihdytti paikallinen tullivirkailija joka ohjeisti jengiä ottamaan kengät pois, nesteet ulos laukusta jne. Meidät nähtyään hän alkoi tarinoida viikingeistä ja siitä kuinka nyt pitää käyttäytyä ohjeiden mukaan koska muuten viikingit suuttuvat 😀 Veikkasi meidän olevan Norjasta, päästiin kuitenkin oikaisemaan tämä käsitys. Turvan jälkeen hengailtiin loungessa ennen Panaman koneen lähtöä. Tällä kertaa lentoyhtiönä oli Copa Air, jonka kyydissä lennettiin ensin 6h Panamaan ja sieltä vajaa 2h Ecuadorin suurimpaan kaupunkiin Guayaquiliin. Saavuttiin perille vähän ennen puolta yötä paikallista aikaa, joka tarkoitti n. klo 21 LA aikaa joten ei oltu ihan rikkipoikki siinä vaiheessa. Rajamuodollisuudet sujuivat huomattavasti Losia sutjakammin ja päästiin varsin pian hotelliin nukkumaan.

Tänään tiistaina herättiin paikallista aikaa n. 7.30, eli edelleen hieman aikaerohommia havaittavissa, toisaalta mä nukuin taas ihan loistavasti ja heräsin pirteänä ilman kelloa joten ei valittamista. Käytiin testaamassa hotellin aamiainen kun ei ollut mitään havaintoa mistä täältä löytyy joku aamiaispaikka. Hotellimme on varsin hieno, ja aamiainen oli kyllä hyvinkin kelpo. Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävelemään Guayaquilin keskustaan. Lämpötila oli erittäin miellyttävä 28-30, trooppisen kostea ilma, mutta aurinko oli pilvessä ja mereltä tuli mukava tuulenvire joten ihan hirvee pätsi tämä ei missään tapauksessa ole. Tänne on rakennettu hieno rantakävelykatu, jota pitkin pääsee keskustaan asti. Ihan ekana proggiksena oli löytää rahanvaihtopiste, koska vaihdoimme vain vähän dollareita Suomen päässä ja täällä niitä tarvitaan. Täällä käytetään siis jenkkidollareita valuuttana. Google kertoi, että rahanvaihto kannattaa hoitaa pankissa, joten eikun sellaista etsimään. Pankkeja on lähes joka kadunkulmassa, valitsimme niistä isoimman ja marssimme sisään. Saimme pian huomata, että jassun lataama google translate on varsin kätevä sovellus, koska täällä puhutaan hotellien ulkopuolella hyvin vähän englantia ja meidän espanjan sanavarasto on lievästi sanottuna suppea. Pankkivirkailijan kanssa käytiin keskustelu puhelimeen näpyttelyn välityksellä, ja opimme että rahaa ei suinkaan vaihdeta ainakaan tässä pankissa. Käytiin vielä parissa muussakin pankissa varuilta kysymässä, mutta kaikkialta myytiin vaan eioota. Lopulta eräs ystävällinen paikallinen viittoili meille että seuratkaa häntä ja vei meidät parin korttelin päähän jossa joku tyyppi vaihtoi rahaa virastotalon ulkopuolella. Oli sillä sentään joku virallisen näköinen lätkä kaulassa ja kurssi oli ihan sama kuin Suomessa ja valuutta vaihtui kuin vaihtuikin. Ilmeisesti setelitkin ovat aitoja, koska ovat toistaiseksi kelvanneet ostoksilla 😀

Rahanvaihdon jälkeen käveltiin rantakatu loppuun, sitten mentiin lähellä sijaitsevaan pieneen puistoon katsomaan kaupungissa vapaasti eläviä iguaaneja. Näitä näkee muuallakin kaupungissa, mutta ne asuvat erityisesti tässä puistossa, varmaan ovat oppineet siihen että turistit kantaa niille ruokaa. Puisto oli täynnä turisteja, puluja ja iguaaneja, aika huikeeta!

Iltapäivällä käytiin hotellilla vaihtamassa sporttisemmat vaatteet päälle ja mentiin reippailemaan hotellin lähellä sijaitsevalle näköalakukkulalle. Sinne on rakennettu hieno portaikko, 444 porrasaskelmaa, jotka kulkee läpi kaupalliseksi kohteeksi muunnetun kylän. Näköalakukkulan laella on majakka, jonne pääsee vielä kiipeämään ja sieltä oli ihan huikeat maisemat! Reippailun jälkeen oli hyvä hetki käydä testaamassa hotellin katolle sijoitettu uima-allas, jossa vesi oli luokkaa 28 astetta. Mukavan lämmintä köllötellä siellä!

Aamiainen kantoi peräti 9 tuntia, joten vasta neljän jälkeen alkoi hiljalleen tulla nälkä. Suunnattiin rantakadun raflakeskittymään ja yritettiin menua tavaten (lue: kuvia katsellen) arpoa sopiva ruokapaikka. Myös ravintoloissa kielitaito tuntuu painottuvan pelkästään äidinkieleen, joten meikäläiset olivat taas hiukan hukassa. Onneksi valitsemassamme raflassa löytyi englanninkielinen menu tabin ruudulta tarjoiltuna, ja elekielen sekä sanakirjan kanssa saatiin haluttu ruoka nenän eteen ja lopulta laskukin maksettua. Ruokaillessa bongattiin viereisen ravintolan tarjoavan myös shishaa eli vesipiippua, joten se valikoitui hyväksi jälkkärikohteeksi. Alkaa tuntua ihan oikeasti lomalta kun illan pimetessä istutaan ihanan lämpimässä kelissä drinksuja siemaillen ja shishaa polttaen. Näköjään pimeys tulee täällä seiskan maissa illalla, mutta auringon lasku poisti pelkästään hikisentahmea kosteuden, lämpötila on edelleen lähempänä kolmeakymmentä. Ei huono!

Jospa tässä vielä suuntaisi hotellin terassibaariin nauttimaan yhdet huurteiset. Kovin kauas ei viitsi enää pimeän aikaan hotellilta lähteä, koska kaiken kuulemamme perusteella tämä kaupunki ei ole sieltä turvallisimmasta päästä. Päiväsaikaan keskusta-alueella liikkuminen katsotaan olevan ok, mutta pimeän tullen suositellaan välttämään liikkumista muualla kuin vartioiduilla alueilla ja aina jonkun kanssa.

Huomenna Dubaissa asuva ystävämme saapuu tänne, joten saas nähdä mitä kaikkea kivaa vielä keksitään ennen reissun ehdotonta kohokohtaa; Galapagokselle lähtöä.

Oujea! Tästä se lähtee, vuoden 2017 talvireissu. Tällä kertaa kyseessä onkin oikein huippusetti kun päästään toteuttamaan jokaisen sukeltajan märkä päiväuni; Galapagossaaret!

Loma alkoi toissapäivänä lauantaina. Lähdettiin heti aamusta matkaan, eka legi oli lyhyt lento Tukholmaan jossa pikaisen 40min vaihdon kautta suoralle lennolle Los Angelesiin. Arlandalla hommat toimi jouhevasti ja ehdittiin hyvin jatkolennolle. Normaalista poikkeuksena mä olin tällä kertaa se joka pääsi esittelemään käsimatkatavaroiden sisältöä turvassa stadin päässä ja ylimääräiseen turvatarkastukseen ennen losin koneeseen nousua.

11h lento Losiin meni hyvin, vaikkakin meidän paikat muutama rivi exit-rivin takana olivat niin viileät että tarvi kääriytyä peittoihin jäätymisen estämiseksi. Lennettiin ekaa kertaa SAS:lla ja se oli oikein positiivinen kokemus.

Losissa päästiin jonottamaan. Ollaan viimeksi oltu Losin kentällä vuonna 2013 ja tuolloinkin rajamuodollisuudet kesti tuhottoman kauan. Nyt kuultiin että ovat tehneet sähköisen esta selvityksen ja eka ajatus oli että jee, ehkä jonotusaika olisi vähän lyhentynyt. Pian osoittautui että oltiin hyvin väärässä. Olivat kyllä laittaneet pystyyn itseilmoittautumispisteet joissa kysyttiin maahantulotietoja, otettiin kuva ja sormenjäljet mutta sitten jonotettiin vielä erikseen rajavirkailijan pisteelle jossa kysyttiin samat kysymykset, otettiin uusi valokuva ja sormenjäljet taas kerran. Jono oli pitkä ja kiemurteli läpi koko tuloaulan. Saavuttiin Suomen aikaa lähempänä puolta yötä joten vireystila ei ollut enää ihan parhaimmillaan joka teki jonottamisesta entistä tuskaisempaa. Mutta onneksi kännykästä löytyy Elisa kirja joten ei muuta ku kirja auki ja jonotus sujui edes piirun verran mukavammin. Rajamuodollisuuksien jälkeen jonottaminen ei suinkaan ollut ohi vaan sitten jonotettiin vielä ulospääsyä koska meidän piti luovuttaa rajamuodollisuuslappu virkailijalle. Olisi kyllä aikamoista tehostamisen varaa tässä touhussa! Kolmisen tuntia koneen laskeutumisen jälkeen oltiin vihdoin ulkona lentokentältä! Meitä vastassa oli ihana auringonpaiste ja n 20 asteen lämpötila joka tuntui oikein mukavalta Suomen talven jälkeen 🙂

Haimme vuokra-automme ja lähdimme hotellille, josta jatkoimme suihkun jälkeen tutustumaan lähihoodeihin. Kävimme Hermosa beachilla, joka oli hyvin eloisa näin lauantai-iltana. Aikaerosta johtuen silmäluomet alkoivat jo pahasti luppaamaan, ja palattuamme hotelliin sammuin kuin saunalyhty klo 18 paikallista aikaa 😀

Päivä 2 eli sunnuntai alkoi kukonlaulun aikaan, heräsin pirteänä klo 5.30 hyvin nukutun yön jälkeen. Aiemmin hyväksi todettu jet lagin selätystaktiikka tuntuu taas toimivan. Periaatteena siis, että jo reissuuun lähtiessä kellot käännetään kohdemaan aikaan ja nukkua saa vain paikallisen yön aikana. Sitten perillä tsemppaa edes jokseenkin iltaan asti ja tällä tavalla sisäinen kello kääntyy huomattavan helposti uuteen aikavyöhykkeeseen.

Anyway, päätin olla reipas ja mennä tekemään aamutreeni koska aamiaispaikat aukeavat kuitenkin vasta vähän myöhemmin. Reippailun jälkeen alkoikin olla sopiva nälkä ja lähdimme Hermosa beachille aamiaiselle. Kun ruumiit oli ravittu käytiin vielä kävelemässä pitkin rantaa ja ihailemassa muita reippailijoita. Kello oli vasta yhdeksän sunnuntaiaamuna mutta paikalla oli hyvin paljon jengiä lenkkeilemässä, surffaamassa, pelaamassa rantalentistä tai kävelyttämässä koiriaan.

Loppusunnuntai meni oikeastaan ajellessa ympäriinsä. Mitään varsinaista ohjelmaa ei ollut ja laukut on niin äärin myöten täynnä ettei mistään shoppailusta tarvinnut vielä haaveilla. Kotimatkalle on ostettu ylimääräinen matkalaukku joten toki myöhemmin reissun aikana pääsee onneksi shoppailemaan mutta vielä joutui malttamaan mielensä 🙂 Käytiin katsomassa Citadel Outletsin valtava ostoskeskittymä ja sinne mennään ehdottomasti takaisin! Väsy tuli edelleen melko varhain illalla ja silmät meni kiinni klo 20.

Reissun kolmas päivä eli maanantai alkoi klo 05 pirteenä herätessä. Taas oikein hyvin nukuttu yö takana. Mua ei haittaa aikaisin herääminen, päin vastoin. Yleensä oon niin aamu-uninen että nautin suuresti siitä kun edes joskus herää virkeänä aikaisin. Laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin kohti lentokenttää koska matka jatkuu Etelä-Amerikkaan!

Kiirettä on pitänyt 😉 joten ei oo blogiakaan ehtinyt päivitellä. Palaan vielä hetkeksi Seychellien vikaan päivään ennen Dubain kuulumisia. Sunnuntaina Seychelleillä tuli ensimmäinen kunnon sade meidän reissun aikana, eikä se ollut mikään pieni kuuro vaan kunnon trooppinen myrsky ukkosen ja salamoinnin kera. Sade alkoi siinä vaiheessa kun meinattiin lähteä syömään viiden maissa. Tosin se taukosi noin puolen tunnin päästä ja lähdimme kylille. Huomasimme taas, että viideltä on todella vaikea löytää safkaa saarelta. Illalliskattaukset alkavat yleensä kuuden jälkeen ja lisäksi sunnuntain vuoksi osa rafloista on kokonaan kiinni. Tosin kuvittelin, että ystävänpäivä olisi tuonut tähän muutosta mutta ei. Käveltiin ympäriinsä ja käytiin lopulta kysymässä vielä yhdestä hienommasta raflasta, mutta heillä oli kiire valmistella ystävänpäivädinneriä joten eivät kerenneet tarjoilla meille ruokaa. Lopulta päädyimme ostamaan herkulliset burgerit rantakadulta kojusta. Päästyämme takaisin hotellille alkoi sataa ihan kaatamalla. Hieman ivallisin mielin tuli ajateltua sitä hienoa raflaa, ei mahtanut olla kovin mahtava Valentine´s dinner terassilla kun vettä tuli kuin aisaa. Sade jatkui läpi yön ja nukuttiin molemmat todella huonosti ihan vaan sen takia että sateen ääni oli niin älyttömän kova!

Maanantaina herättiin jo viiden maissa, onneksi siihen mennessä sade oli loppunut eikä tarvinnut roudata kamoja pihalle kaatosateessa. Syötiin aamiaista ja kuudelta tuli kyyti kentälle. Kentällä jouduttiin odottelemaan n 45 ekstraa kun kone oli saapunut myöhässä ja pääsi sen vuoksi lähtemään hiukan myöhässä mutta ei se mitään. Emiratesin boeing 777:lla oli jälleen mukava lentää ja joskus alkuiltapäivästä olimme perillä Dubaissa. Dubaissa, kuten muualla arabiemiraateissa, alkoholia ei myydä tavallisissa kaupoissa vaan sitä saa ainoastaan lentokentältä, ravintoloista ja sitten on jonkinlainen viinakauppa jossain kauempana. Tämän vuoksi ostimme täyden satsin (4l alkoholia per naama) tuomisia Johnille ja hänen vaimolle Emmalle. Meillä oli jo valmiiksi mukana Seychellien duty free:stä ostetut kolme viinapulloa ja semisti vahingossa saatettiin ottaa yksi 12 pac kaljaa liikaa. Tiedostimme tämän kassalla mutta otimme riskin. Meinasi sitten tulla vähän jännäkakka kun ulos mennessä meidät ohjattiin tavaroiden läpivalaisuun ja sen jälkeen tullivirkailija pyysi avaamaan matkalaukut. Oltiin varmoja, että nyt käryttiin ylimääräisestä alkoholista. Kävi kuitenkin munkki. Aiemmin lentokentällä kaikkien matkustajien käsimatkatavarat läpivalaistiin ja meidän kohdalla tullimies alkoi kysellä että mitä meillä niissä oikein on. Hän ymmärsi ilmeisesti näkemänsä outouden kun kuuli että meillä on regulaattorit sukellusta varten käsimatkatavaroissa. Ilmeni, että hänkin on sukeltaja ja juteltiin hetken aikaa sukeltamisesta. No nyt tämä samainen tullimies sattui paikalle juuri kun olin nostamassa laukkujamme pöydälle ja alkamassa avaamaan niitä. Tullimies kysyi multa että eikö hän jo tsekannut meidän tavarat aiemmin (eihän se mitään ollut tsekannut, kunhan kysyi) ja että ne oli ne sukelluskamat, eikö niin? Todettiin että joo, sama mies oli kyseessä. Hän huikkasi sitten jotain kollegoilleen, jonka jälkeen meille kerrottiin että kaikki ok eikä laukkuja tarvitse enää tsekata 😀

Päästyämme Johnin ja Emman kämpille laitettiin eka satsi vaatteita pyykkikoneeseen ja painuttiin Emirates mall:iin shoppailemaan. Mä tosiaan hukkasin aurinkolasini vikana sukepäivänä Seychelleillä joten uudet piti saada. Lisäksi meillä oli nälkä, ja mikä sen parempi aloitus Dubain lomalle kuin safkaa Cheese Cake factoryssa! Tiedoksi niille, joille ketju ei ole tuttu, että Cheesecake factory on jenkkiläinen ravintolaketju joka myy (ainakin meidän mielestä) ihan älyttömän hyvää ruokaa ja lisäksi avian ylettömän herkullisia juustokakkua. Iloksemme huomasimme edellisellä Dubain reissulla, että rafla löytyy myös täältä. Söimme herkullisen aterian uberherkullisen suklaajuustokakun kruunaamana jonka jälkeen suuntasimme Starbucksiin ja saimme taas pitkästä aikaan erinomaista kahvia. Ai että se maistui hyvältä kun ei taas moneen päivään ollut juonut kahvia. Sitten vähän shoppailtiin, ja onnistuin löytämään itselleni uudet aurinkolasitkin. Joskus kuuden maissa palattiin kämpille ja vietettiin aikaa ystäviemme kanssa.

Tiistaina ei ollut herätyskelloa soimassa, mutta heräsimme puoli kasin maissa pirteinä kunnon yöunien jälkeen. Keräsimme sukelluskamat kasaan ja pakattiin ne Johnin ”tilaihme” BMW M3:een ja lähdimme ajamaan kohti Omania. John oli buukannut meille sukelluksia Omanin Musandamissa keskiviikolle ja torstaille. Oman on iso maa, josta pieni ”kulma” sijaitsee eristyksissä arabiemiraattien ympäröimänä. Ilmeisesti joskus aikoinaan alueita jaettaessa Omanille on annettu tämä kulma hyvien kalastusvesien takia. Musandam on pieni kylä keskellä aavikkoa, jossa on satama ja ei paljon muuta. Jokunen kyläkauppa, huoltoasema ja yksi hotelli sukelluskeskuksen lisäksi. Itse asiassa paikka toi hyvinkin paljon mieleen Egyptin Nuweiban, joka oli säälittävä kylänpahanen keskellä aavikkoa jossa aloitimme sukellusharrastuksemme vuonna 2005 ja mentiin uudelleen käymään 2006.

Sukelluskeskus ei ollut mikään erityisen ”fancy” mesta, vaan enemmän semmoinen rento, yksinkertainen guest house tyyppinen ratkaisu. Paikan päällä ilmeni, että meidän lisäksi siellä oli kaksi muutakin suomalaista! Kaksi Tamperelaista naista oli lähtenyt tänne pelkästään viikon sukellusreissua varten. Ekana ja tokana päivänä suomalaiset olivat enemmistö eri kansalaisuuksista 😀

Keli ei ollut erityisen hyvä meidän visiittimme aikana. Saimme ”nauttia” lyhyistä sadekuuroista ja myös ukkosesta. Onneksi sentään aurinko paistoi aina silloin tällöin. Keskiviikkona oli eka sukelluspäivä Musandamissa, ja uhkaavan ukkosen takia emme voineet lähteä veneellä kauempana sijaitseville sukelluskohteille vaan menimme lähimmälle, joka sijaitsi n 20min venematkan päässä satamasta. Kaiken lisäksi jouduimme aamulla odottelemaan vajaan tunnin verran paria ranskalaista, joilla oli ongelmia päästä Omanin rajan yli jostain syystä. Kaikissa paikoissa, joissa olemme aiemmin sukeltaneet, periaate on aina ollut että sukeltamaan lähdetään tiettyyn aikaan ja jos joku ei ole paikalla niin voi voi. Tässä paikassa, jostan ihme syystä, jengiä odotellaan ilmeisesti hamaan tappiin asti. Noh, pääsimme lähtemään noin tuntia myöhemmin joten ei ihan mahdoton. Sukelluskohde oli suht matala, maksimisyvyys taisi olla n 15 metriä, eikä se ollut mikään superihmeellinen mutta nähtiin sentään kilppari ja hienoja kaloja. Vesi oli _todella_ kylmää verrattuna Seychelleille, vain n. 23 astetta joka on ihan hurja ero Seychellien 28-29 asteiseen veteen. Ekalla dyykillä, hupusta ja hanskoista huolimatta, tuli kylmä jo puolen tunnin kohdalla. Toka dyykki tehtiin avian edellisen vieressä, mutta jostain syystä siellä oli selvästi lämpimämmän tuntuista vaikkei asteita ollut enemmän. Tunnin dyykki meni paljon vähemmän hytisten kuin edellinen. Mutta täytyy sanoa, että kuivapuku olisi ollut erittäin jees näissä lämpötiloissa. Toisen dyykin jälkeen alkoi sataa, ja venematka satamaan ei ollut kaikkein mukavin, mutta ei myöskään mikään pahin. Jassu verhoutui ikeakassiin ja pysyi kuivana 😀 Kelien takia ei ollut mahdollista tehdä enempää sukelluksia, eikä näillä kai oikein muutenkaan ole täällä ollut (veden lämpötilan vuoksi?) tapana tehdä yli kahta sukellusta päivässä. Sukellusten jälkeen hengailtiin sukekeskuksella ja käytiin sitten paikallisessa hotellissa juomassa yhdet. Jassu on himoinnut Johnin autolla ajamista jo pitkään, mutta ei ole voinut kun Johnilla on vakuutuksen puitteissa vain yksi nimetty kuljettaja. Hotellista lähdettäessä John kuitenkin heitti auton avaimet Jassulle ja Jassu pääsi ajamaan herkkuautoa. Jassu pisti parastaan ja vei M3:sta aika komeaan tyyliin m.m. driftaten läpi liikenneympäristä ja John meinasi pissiä housuun 😀

Torstaina aamu alkoi huonosti. Meille kerrottiin, että taas on ongelmia Omanin rajalla eikä neljä ranskalaista pääse ajoissa läpi. Odottelimme reilun tunnin verran ja aloimme hermostua kun mitään ei tapahtunut. Meinasimme jo lähteä toisaalle tekemään päivän sukellukset, mutta sitten n 1,5h myöhässä kuulimme että ranskalaiset ovat päässeet rajalta läpi ja lähdemme sukeltamaan. Roudasimme kaikki kamat veneelle, puimme märkkärit päälle ja lähdimme satamasta n 2h myöhässä alkuperäisestä suunnitelmasta. Keli oli muuttumassa huonommaksi ja sen vuoksi olimme taas menossa vain lähimmälle sukelluskohteelle. Mietittiin, että oltaisikohan päästy pidemmälle jos oltais lähdetty ajoissa… Noin 15-20min venematkan jälkeen aallot alkoivat kasvaa (ei tosin mitenkään pahasti meidän mielestä) ja ilmeisesti horisontissa näkyi viitteitä huonosta kelistä ja lyhyen neuvonpidon jälkeen sukelluksista vastaava henkilö ilmoitti olevansa pahoillaan, mutta emme pääse sukeltamaan uhkaavan huonon kelin vuoksi. Pettymys oli ymmärrettävästi valtava, mutta eihän sille mitään voi. Tosin en jaksa uskoa, että keli olisi mennyt liian huonoksi koska palattuamme satamaan tuli vain hieman vettä ja kuulimme ukkosen jyrinän jostain kaukaa. Olimme jo edellisenä päivänä miettinyt, että voisimme sukeltaa vielä perjantaina, ja John ehdotti että lähtisimme toisaalle sukeltamaan joten mietimme hetken ja päätimme sitten lähteä hyvissä ajoin ajamaan Fujairahiin, joka on rantakaupunki Arabiemiraattien puolella. Matkaa ei ollut kuin puolisen tuntia, joten saavuimme perille hyvissä ajoin valoisan aikaan. Matkalla pysähdyimme kaupassa, koska hotellilla on mahdollisuus grillata terassilla!

Hotellimme Royal beach hotel on varsin pätevä hotelli kivalla rannalla. Kun tehtiin check-in oli vieressämme arabialainen nainen tekemässä samaa. Iso hymy nousi huulille kun kuulin vastaanottovirkailijan sanovat arabiankielisen puheen lomassa sanat ”room service”, ”Starbucks” ja ”shisha”. Ilmeni, että hotellin yhteydessä on Starbucksin kahvila ja huonepalvelusta saa tilattua shishaa kohtuulliseen hintaan! Täydellistä siis! Huoneet olivat tilavia ja siistejä. Vietimme mukavan iltapäivän hengaillen terassilla, syöden ja juoden hyvin. Grilli tuotiin terassille pyynnöstä ja vaikka kokkauspuitteet eivät olleet kovin huikeita niin onnistuimme tekemään varsin hyvät bursat 🙂 Hotellin alueella on ilmeisesti suuri määrä kulkukissoja, ja nämä tulivat kyttäämään ruokaamme. Selvästikään eivät ole olleet kotikissoina koska olivat arkoja eivätkä antaneet lähestyä. Yhtäkkiä paikalle tuli uusi kissa, joka tuli suoraan luoksemme ja alkoi kehrätä. Hetken päästä se hyppäsi minun syliin ja alkoi nukkua. Se oli siisti ja hyväkuntoinen ja selkeästi näki että se oli ollut joskus kotikissana. Hirveän vanhaltakaan se ei näyttänyt. Kissa hengaili koko illan kanssamme, vältteli selvästi kulkukissoja ja nautti ihmiskontaktista. Erikoisinta oli, että vaikka ruokimme kulkukissoja ei tämä kissa haikallut lainkaan ruoan perään niin pitkään kun se sai olla sylissä. John tiesi, että sukelluskeskus jossa olimme aiemmin tänään, on siirtänyt yhden kissoistaan tämän hotellin sukelluskeskukselle (sama firma) koska kissa kuulemma piti niin paljon meteliä. Siirto on tapahtunut pari kuukautta sitten, ja sen jälkeen kukaan ei ole nähnyt kissaa. John alkoi miettiä voisiko tämä olla se ”kadonnut” kissa ja pisti kuvaviestiä sukelluskeskukseen. Siinä vaiheessa kun olimme painuneet nukkumaan oli sukelluskeskukselta vastattu Johnille ja todettu että kyllä, tämä on juuri se kissa. Olivat kovin onnellisia kun se oli taas löytynyt. Itse asiassa olivat niin onnellisia, että lähtivät keskellä yötä hakemaan kissaa! Johnin mukaan he hakivat kissan yhden aikoihin yöllä ja se pääsi takaisin kotiin <3 Tosin kisuli tarvitsee todennäköisesti uuden kodin jos se jatkaa liian kovaäänistä elämää sukelluskeskuksella. Kissa oli ihan ylisöpö ja hetken kävi mielessä että tykkäisköhän Cola kissakaverista, mutta ehkä ei nyt kuitenkaan 🙂

Eilen perjantaina keli oli upea, meri täysin tyyni ja pääsimme sukeltamaan! Meidän hotellin yhteydessä oleva sukelluskeskus oli täyteen buukattu joten menimme Divers down -nimiseen sukelluskeskukseen n 15min ajomatkan päähän. Tämä mesta oli varmaan kaiken kaikkiaan hienoin ja toimivin sukelluskeskus ikinä! Tilat olivat siistit, sieltä löytyi lämpimät suihkut ja kaikki näytti olevan mallillaan. Paikan omistaja oli erittäin ystävällinen ja _erittäin_ puhelias, ja tunsimme itsemme välittömästi tervetulleiksi. Briiffaus hoidettiin tyylikkäästi, vene oli perustoimiva ja ennen sukellusta tarjoiltiin juotavaa, joka on todella kiva kun sukeltaessa pitäisi olla hyvin nesteytetty. Ainoa miinus oli, ettei sukelluksille tullut automaattisesti ketään opasta mukaan, mutta se ei haitannut ekalla sukelluksella. Eka sukellus tehtiin vain muutaman minuutin venematkan päässä sijaitsevalle hylylle. Kyseessä on mitä ilmeisimmin sukeltajia varten upotettu pienehkö (22m) laiva, jossa on nykyään erittäin paljon mereneläviä. Hylky makaa n 30 metrin syvyydessä, ja valitettavasti emme saaneet nitroxia (happirikastettua kaasua) tälle sukellukselle joten menimme paineilmalla joka tarkoittaa että pohja-aika jäi melko lyhyeksi (vain n 20 minuuttia). Sukellus oli todella mahtava, menee varmasti top 3 listalle tämän reissun sukelluksista! Näimme ekaa kertaa ikinä merihevosen, ja vielä ihan kunnon kokoisen (n  20cm). Lisäksi hylyn sivustalla kaiteen alla piilossa makasi jättikokoinen mureena (varmasti 2-3 metriä pitkä) joka oli väritykseltään kauniin keltainen ruskeine pilkkuineen. Upein näkemäni mureena koskaan! Hienoja kaloja ja iso parvi kissakaloja tuli myös vastaan. Todella upea setti kaiken kaikkiaan!!! Kaiken lisäksi lainasin sukelluskeskukselta lyhythihaisen ja -lahkeisen märkäpuvun jonka laitoin omani päälle, ja tämä teki sen ettei ollut yhtään kylmä! Se, mikä oli myös erikoinen kokemus oli kun olimme tulossa pintaan ja teimme kolmen minuutin turvapysähdyksen viidessä metrissä (sen idea on poistaa typpikuplia kudoksista ja näin vähentää sukeltajantaudin riskiä, se tehdään käytännössä kaikkien sukelluksien lopuksi). Tässä vaiheessa hylylle oli tullut toinenkin veneellinen sukeltajia ja heidän uloshengitysilman muodostamat kuplat tekivät valtavan kuplameren meidän ympärille. Kuplien noustessa kovaa vauhtia ylöspäin tuli illuusio siitä, että olet itse painumassa kovaa vauhtia alaspäin, ja se oli jopa hieman epämiellyttävää! Joutui tuijottamaan sukellustietokonetta tiiviisti että tajusi pysyä oikeassa syvyydessä. Toinen dyykki ei ollut ihan niin hieno kuin eka. Sinne oli n 25min matka veneellä ja päästyämme pinnan alle huomasimme varsin kovan virtauksen poispäin riutasta. Tarkoituksena oli kiertää koralliriutta, mutta virtaus teki sen mahdottomaksi. Lisäksi näkyvyys ei ollut kovin hyvä, emmekä ihan hahmottaneet missä mitäkin pitäisi olla, joten pyörimme lähinnä yhdellä pienehköllä alueella ihmettelemässä. Täällä oli todella paljon mureenoita, näin ainakin neljä erilaista sukelluksen aikana ja kaikki eri värisiä. Lisäksi näimme todella ison leijonakalan ja minikokoisen ravun. Valitettavasti emme nähneet merihevosia. Riutta oli n 25 metrin syvyydessä, joten sielläkään ei paineilmalla päässyt kauhean pitkää sukellusta tekemään, koska dekojen kerääminen ei ollut sallittua. Saatoimme ihan vahingossa ottaa muutaman minuutin dekoja kun kaasuakin riitti ihan hyvin mutta melko kiltisti pysyttelimme no-deco diving moodissa 🙂 Jassulle tuli kovin kylmä sukelluksen loppua kohden, ja venematka takaisin sukelluskeskukselle ei sen vuoksi ollut kovin mukava täydessä vauhdissa viileässä tuulessa. Mä olin ihan ok lämpöjen suhteen kiitos ylimääräisen märkkärin. Venematkalla takaisin tuli toki vähän viileä mutta onneksi pääsi lämpimään suihkuun kun tultiin takaisin.

Päästyämme takaisin sukelluksilta söimme pikaisesti lounasta, huuhtelimme kamat ja painuimme Royal beach hotellille hakemaan loput kamat. Olimme tilanneet late check-out:n koska viimeksi kun John oli Divers down keskuksessa sukeltamassa ei siellä ollut kuin kylmät suihkut joten ajatuksena oli että kävisimme hotlalla suihkussa. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut tarvetta. Olimme aamulla napanneet pyyhkeet huoneesta mukaamme, ja tarkoituksena oli tietenkin palauttaa ne huoneeseen. Onnistuimme kuitenkin unohtamaan ne autuaasti autoon, ja tästä meinasi tulla iso ongelma kun teimme check-out:ia. Hotellivirkailijan mukaan pyyhkeitä ei olisi lainkaan saanut viedä pois huoneesta ja nyt kun ne eivät olleet siellä (jotenkin ihmeellisesti tieto puuttuvista pyyhkeistä välittyi respaan parin minuutin kuluessa siitä kun olimme sulkeneet huoneen oven) vaati hotelli meitä maksamaan pyyhkeistä. Ei auttanut vaikka Jassu sanoi että ne ovat auton takakontissa ja tuomme ne respaan ihan just. Noh, onneksi hetken neuvottelun jälkeen hotellivirkailija tuli järkiinsä emmekä joutuneet maksamaan pyyhkeistä. Ilmeisesti täällä pain on tavallista, että huoneista otetaan tavaraa koska respassa oli selkeä hinnasto kaikelle hotellihuoneen irtaimistolle. Toki näitä on näkynyt muuallakin, mutta en ole aiemmin törmännyt näin tehokkaaseen valvontaan 🙂

Pääsimme lähtemään kotimatkalle kahden maissa iltapäivällä ja pääsimme melko ruuhkattomasti Dubaihin vajaassa kahdessa tunnissa. Illalla kävimme Johnin ja Emman kanssa italialaisessa ravintolassa syömässä ja sitten vielä drinksuilla yhdellä klubilla.

Tänään lauantaina on viimeinen päivä Dubaissa 🙁 Heräsin jo seiskan pintaan (!!!) eikä enää väsyttänyt joten menin yläkertaan lukemaan kirjaa ja syömään aamupalaa kaikessa rauhassa. Kun Jassu heräsi kävin hakemassa meille Starbucksista aamukahvit. Nyt on masu täynnä eikä kahvihammasta kolota. Suunnitelmissa olisi kohtapuolin lähteä Emirates mall:iin shoppailemaan ja illalla pitää pakata 🙁 Kaikki kiva loppuu aikanaan, ja niin lomakin. Täytyy sanoa että tähän mennessä on ollut erittäin onnistuneet reilut 3 viikkoa ja akut on ladattu täyteen joten taas jaksaa tehdä töitä 🙂 Toisaalta tässä vaiheessa alkaa tuntua myös ihan kivalta mennä takaisin kotiin, nähdä Cola ja päästä crossfittailemaan. Sitä tietää loman olleen riittävän pitkä kun alkaa tosissaan kaivata hikiliikuntaa! 🙂