Ti 24.1.

Tänään oli viimeinen täysi sukelluspäivä. Siirryttiin taas yön aikana pitkä pätkä takaisin Galapagoksen eteläosiin ja päädyttiin Fernandinosaaren edustalle. Tämä saari on kuuluisa meri-iguaaneistaan ja saimme kuulla että lähes takuuvarmasti pääsisimme näkemään niitä sukelluksella! Meri-iguaanit ovat siis jälleen yksi Galapagoksen spesialiteeteista. Nämä iguaanit ovat kehittäneet uimataidon, koska asuvat tällä täysin karulla laavasaarella jossa ei ole mitään syötäväksi kelpaavaa vihreää. Veden alla sen sijaan on vihreää merilevää, jolla iguaanit elävät. Vesi on täällä viileintä koko Galapagossaarista, reippaasti alle 20 astetta ja iguaanit ovat vaihtolämpöisiä joten ne köllöttelevät ensin laavakallioilla lämmittelemässä ja kun ovat lämmenneet riittävästi lähtevät veteen ruokailemaan. Ne pystyvät sukeltamaan jopa 20 metriin ja voivat olla pinnan alla jopa puoli tuntia. Sitten ne rantautuvat aivan kohmeisina ja menevät aurinkoon köllöttelemään kunnes ovat lämmenneet riittävästi seuraavaa ruoanhakureissua varten. Ihan mieletöntä! Suosittelen katsomaan youtubesta galapagosvideoita hakusanalla “marine iguana” jolloin ymmärtää vielä paremmin.

Sukellusbriiffillä meitä varoitettiin että vesi tulee sitten olemaan kylmää ja niinhän se oli, vain 18-20 astetta. Onneksi olin ottanut mukaan lyhythihaisen ja –lahkeisen 3mm paksun ns shortie märkäpuvun, jonka puin tavallisen märkäpukuni päälle. Tämä oli ehdoton pelastus, en olisi ilman sitä pystynyt tekemään tämän päivän syvempiä sukelluksia.

Ekalle sukellukselle lähdettiin aamiaisen jälkeen, ja oletuksena oli ettei vielä nähtäisi meri-iguaaneja koska niiden piti lämmitellä kalliolla useita tunteja ennen veteen menoa. Ennen sukellusta sain katsoa yhden vieraan kiikareilla Fernandinosaaren rantoja, ja siellä näkyikin meri-iguaaneja isoina laumoina ottamassa aurinkoa. Lisäksi rannalla oli useita merileijonia ja pitkin päivää saimme kuulla kun ne ääntelivät rannalla 🙂 Eka sukellus oli suoraan sanottuna melko tylsä. Virtaus oli melko kova ja etenimme osin sitä vastaan, joten ei kovin mukavaa. Saimme tosin nähdä taas yhden Galapagoksen erikoisuuden, sammakkokalan. Se on kala, joka näyttää ihan sammakolta, jonkinlainen evoluution välimuoto sammakosta ja kalasta. Todella oudon näköinen ilmestys! 😀 Sukelluksen loppupuolella näimme vihreän levän peittämää maisemaa, joka oli todella kaunista ja jäimme innolla odottamaan että saisimme seuraavalla sukelluksella päästä näkemään täällä myös niitä iguaaneja.

Parin tunnin odottelun jälkeen oppaamme havaitsi, että iguaanit alkoivat mennä veteen joten seurasimme perässä. Teimme hyvin matalan sukelluksen, suurimmaksi osaksi syvyyttä oli varmaan vain 3-5 metriä. Ja saimme nähdä useita meri-iguaaneja!!! Niitä ei häirinnyt meidän läsnäolo tippaakaan vaan kameran kanssa pääsi hyvinkin lähelle kuvaamaan kun ne söivät merilevää. Aivan uskomatonta!!! Tosin yksi iguaani kiinnostui vähän liikaakin mun kameran punaisesta vilkkuvasta valosta ja lähti jahtaamaan mun kameraa! Siinä tuli pikkasen kiire peruuttaa pois koska iguaaneilla on aika terävät hampaat enkä usko että vakuutusyhtiö suhtautuisi kovin suopeasti kameran rikkoutumiseen iguaanin takia 😀 Matalan sukelluksen huono puoli oli erittäin voimakas aallokko, joka heitteli meitä kuin räsynukkeja vedessä edes takas ellei pitänyt kunnolla kiinni kivestä. Jassu oli mun takana kuvaamassa yhtä iguaania kun yhtäkkiä kova virtaus nappasi mut mukanaan ja heivasi kohti iguaania, Jassun mukaan oli kymmenestä sentistä kiinni ettei mun tankki liiskannut iguaania kun törmäsin takana olleeseen kiveen :O Olisi ollut aivan hirveää jos niin olisi tapahtunut!!!! Onneksi iguaanit selvisivät meidän kohtaamisesta vahingoittumattomina 😀 😀 😀 Iguaanien lisäksi näimme taas muutamia isoja kilppareita. Kilpparit on aina olleet mun suosikkeja, mutta nyt tällä reissulla on ollut niin paljon kaikkea muuta makeeta ja kilppareita on näkynyt jokaisella sukella että huomaa ettei ne enää oo niin mielenkiintoisia 😀 Meidät on kyllä tällä reissulla hemmoteltu ihan pihalle sen osalta mitä sukeltaessa voi nähdä… 😀

Tokan sukelluksen jälkeen siirryttiin vähän matkan päähän Isabela saaren pohjoispäähän. Jos vesi oli Fernandinon edustalla kylmää niin täällä se oli totaalisen jäätävää! Mittari näytti alimmillaan 16 astetta joka on märkäpuvussa ihan käsittämättömän kylmä. Saatiin nähdä ns. bullhead shark:eja, jotka ovat hyvin pieniä, tummanharmaaraidallisia haita. Itse asiassa ne näyttävät enemmänkin isoilta monneilta. Pääsimme todistamaan hyvin harvinaista näkyä kun nuori bullhead shark yritti päästä parittelemaan vanhemman naaraan kanssa. Näimme useita näitä haita sukelluksen aikana. Porukalla alkoi tulla kylmä ja yksi toisensa jälkeen pintautui. Me jäätiin sitkeästi Jassun kanssa sukellusoppaan perään ja taas kävi ihan törkeä munkki. Aivan sukelluksen lopussa osuttiin lähelle rantaa n 10 metrin syvyydessä olevalle tasanteelle jossa oli ihan mielettömän iso kalaparvi ja sen kanssa leikkimässä merileijona! Päästiin uimaan kalaparven keskelle ja oli kyllä taas kerran jotain ihan uskomatonta. Myös oppaamme oli mielissään, koska osa kaloista oli sellaisia joiden määrä väheni radikaalisi muutama vuosi sitten eikä hän ollut useampaan vuoteen nähnyt näin isoa parvea.

Ennen viimeistä sukellusta käytiin jacuzzissa lämmittelemässä, mutta eipä se hirveästi enää auttanut. Kun takana oli jo kolme kylmää sukellusta tuli viimeisellä vilu hyvin nopeasti. Kaiken lisäksi tuntui että kaikki meressä elävät jutut olivat lähteneet siestalle koska oikein mitään kovin erikoista ei näkynyt. Pintauduttiin jo reilun puolen tunnin jälkeen ja niin tekivät muutkin. Odottelimme viimeisiä tyyppejä hetken aikaa zodiacissa ja bongasimme kallion reunalta taas yhden galapagoksen harvinaisuuden: blue footed boobie –linnun, jolla on kauniin vaaleansiniset jalat. Ja mikä uskomattominta, sen vieressä seisoi pingviini! Ja jotta hommasta tuli täydellinen tuli vielä merileijona uiskentelemaan zodiacin viereen. Galapagos osoitti taas kerran ihmeellisyytensä!

Vikan sukelluksen jälkeen oli aivan mahtavaa painua lämpimään jacuzziin. Fiilis oli kuin meri-iguaanilla ruoanhakuretken jälkeen: pikkuhiljaa lämmin alkoi vaikuttaa ja kohmeus hävitä 😀

Tänään on toka vika ilta aluksella, mutta huomenna vietämme illan maissa joten miehistö järjesti viimeisen alus-illallisen kunniaksi spesiaaliohjelmaa ja olivat kaikki hienosti pukeutuneina paikalla kiittämässä ja toivottamassa hyvää jatkoa. Lisäksi kaikille reissulle osallistuneille jaettiin mitalit ja vielä diplomit niille viidelle jotka tekivät kaikki reissun sukellukset. Me kuuluttiin siis tähän pieneen joukkoon.

Ke 25.1.

Galapagoksen reissun viimeinen sukellus koitti keskiviikkoaamuna. Olivat jättäneet varsinaisen herkkupalan viimeiseksi, sillä kohde jossa sukellettiin oli vähän kuin yhteenveto koko viikon sukelluksista. Sukelluskohde oli Isabelan toisella puolella ja kuulemma on niitä harvoja paikkoja joihin tehdään päiväreissuja maista käsin. Koska päiväreissaajia oli tulossa oli Aggressorilla tiukka ehto saada tehdä yksi sukellus aikaisin aamusta ja poistua paikalta ennen päiväretkiläisiä. Mesta oli todella hieno. Nähtiin käytännössä koko kattaus galapagoksen juttuja poislukien vasarahait, pingviinit ja meri-iguaanit. Paljon isoja rauskuja, upea manta, moguloita, kilppareita ja mikä parasta: vesi oli ihanan lämmintä! Tämä oli todella hieno päätös huikealle sukellusviikolle!

Sukelluksen jälkeen oli aika huuhdella sukelluskamat ja laittaa ne kuivamaan sekä alkaa pakata muita kamppeita.

Iltapäivällä rantauduttiin Galapagoksen pääsaarelle Santa Cruzille. Eka tehtiin pieni turistikierros Galapagoksen luontoon ja käytiin katsomassa isoa sink holea, laavatuubia ja luonnonvaraisesti eläviä Galapagoksen jättiläiskilpikonnia. Santa Cruz on vanha saari ja sen takia sinne on ehtinyt kasvaa paljon vihreää, se onkin todella vehreä ja kaunis paikka, ihan erilainen kuin nuoremmat karut laavasaaret. Kierroksen jälkeen saimme viettää vapaasti aikaa Santa Cruzin keskustassa ja menimmekin porukalla ensin juomaan ja sitten syömään. Kasilta oli aika palata alukselle ja pakata sukelluskamppeet, jonka jälkeen jatkoimme vielä vähän aikaa yhteistä illanviettoa.

To 26.1.

Kaikki kiva loppuu aikanaan, niin tämäkin reissu. Saatiin vielä aamiainen aluksella ennen kuin oli aika sanoa hyvästit Aggressorille ja siirtyä lentokentälle. Lennettiin Johnin kanssa samalla lennolla mantereelle, muut jäivät vielä odottamaan omia lentojaan. Guayaquilissa oli aika sanoa hyvästit myös Johnille joka jäi sinne vielä muutamaksi päiväksi kun me jatkoimme matkaa Panaman kautta Los Angelesiin. Reissasimme käytännössä koko päivän ja saavuimme Losiin lähempänä puolta yötä vain huomataksemme, etteivät laukkumme tulleet samalla lennolla. Lento Panamasta oli ihan täynnä ja huomasimme että monella oli ihan julmettu määrä matkalaukkuja mukana, joten veikkaan että suht tiukasta vaihdosta johtuen laukkumme eivät yksinkertaisesti mahtuneet kyytiin. Sinänsä tämä ei ihan hirveästi haitannut, koska saamme laukkujen myöhästymisestä korvausta eikä meille koitunut juurikaan ongelmia tai vaivaa myöhästymisestä.

Tällä kertaa Losin kentällä ei ollut juuri ketään, ja pääsimme todella nopeasti rajamuodollisuuksista läpi. Aivan ihanaa verrattuna viime kerran kolmen tunnin odottamiseen!

Haimme vielä reissun seuraavan pätkän vuokra-auton ja painuimme Hollywoodiin hotelliimme, jonne saavuimme aamuyöllä kahden maissa. Ei muuta kuin pää tyynyyn ennen reissun varsinaista jenkkiosuutta!

Galapagos oli kyllä kaiken kaikkiaan ihan mielettömän upea setti, ja ylitti kirkkaasti kaikki meidän kovat odotukset. Menee ehdottomasti parhaaksi sukellusreissuksi ikinä ja tästä jää niin paljon muistoja ettei mitään rajaa. Lisäksi tutustuimme Aggressorilla todella mukavaan pariskuntaan jotka asuvat Kaliforniassa, ja sovimme tapaavamme heidät kunhan hekin kotiutuvat reissusta!

Vielä täytyy sellainen juttu mainita Galapagoksesta ja Ecuadorista että kyllä päiväntasaajan aurinko on jotain ihan mieletöntä. Suojakerroin 50 aurinkorasvasta ja varjossa oleskelemisesta huolimatta iho punoitti lievästi melkein joka päivä ja ikävä kyllä onnistuin polttamaan otsani ja nenäni niinä lyhyinä hetkinä joita vietimme pinnalla odottaen zodiaciin tai alukselle siirtymistä. En ole koskaan ennen kokenut niin voimakasta aurinkoaltistusta! Joten Ecuadoriin matkaaville vinkiksi, että ottakaa ihmeessä ne korkean suojakertoimen rasvat mukaan!