Tove.Fi

Toinen päivä Ecuadorissa. Ystävämme Dubaista saapui tänne aamulla ja treffasimme hotellillamme. Käytiin sitten näyttämässä vähän mestoja ja etsittiin keskustasta aamiaispaikka. Löydettiin pieni, hyvin paikallinen kahvila joka tarjosi friteerattuja plantaanipallukoita ja paistettu kananmuna. Ei mikään erityinen makuelämys mutta saimme nälkää hieman siirrettyä. Aikamme haahuiltuamme lähdettiin käymään paikallisessa ostoskeskuksessa. Mall del Sol on kuulemma Etelä-Amerikan suurimpia, meidän mittakaavassa aika normaalin kokoinen. 10min taksimatka maksoi peräti 4 dollaria 😀 Ostoskeskus sen sijaan yllätti hinnoillaan, jotka olivat selkeästi jopa Suomen hintoja korkeammat! Toki mesta oli täynnä merkkiliikkeitä ja selvästi suunnattu rikkaammalle väestönosalle mutta 130-150 dollaria Adidaksen kengistä on musta aika ylihinnoiteltua. Ostoskeskuksen ravintolakeskittymä oli perushyvä ja söimme siellä lounasta.

Iltapäivä ja ilta menikin pitkälti hotellilla. Jassu meni nautiskelemaan lämmöstä hotellin uima-altaalle kun mä tein tunnin treenin. Sitten olikin aika jälleen kerran pakata kamat kasaan huomista Galapagokselle lähtöä varten.

Guayaguil on nyt nähty, 2 päivää täällä oli ihan riittävästi. Ihan kiva mesta mutta tekeminen loppuu täällä aika pian kesken joten kiva päästä täältä eteenpäin.

Eilen maanantaina matkustettiin käytännössä koko päivä. Lähdettiin Losin kentälle aikaisin aamulla, luovutettiin auto ja mentiin chech in:iin. Pientä jännitysmomenttia aiheutti edellä olleiden käsimatkatavaroiden punnitus, mutta onneksi meidän kohdalla virkailijaa ei kiinnostanut muu kuin että ruumattavat matkalaukut eivät merkittävästi ylittäneet sallittua 23kg painoa. Turvatarkastuksessa meitä viihdytti paikallinen tullivirkailija joka ohjeisti jengiä ottamaan kengät pois, nesteet ulos laukusta jne. Meidät nähtyään hän alkoi tarinoida viikingeistä ja siitä kuinka nyt pitää käyttäytyä ohjeiden mukaan koska muuten viikingit suuttuvat 😀 Veikkasi meidän olevan Norjasta, päästiin kuitenkin oikaisemaan tämä käsitys. Turvan jälkeen hengailtiin loungessa ennen Panaman koneen lähtöä. Tällä kertaa lentoyhtiönä oli Copa Air, jonka kyydissä lennettiin ensin 6h Panamaan ja sieltä vajaa 2h Ecuadorin suurimpaan kaupunkiin Guayaquiliin. Saavuttiin perille vähän ennen puolta yötä paikallista aikaa, joka tarkoitti n. klo 21 LA aikaa joten ei oltu ihan rikkipoikki siinä vaiheessa. Rajamuodollisuudet sujuivat huomattavasti Losia sutjakammin ja päästiin varsin pian hotelliin nukkumaan.

Tänään tiistaina herättiin paikallista aikaa n. 7.30, eli edelleen hieman aikaerohommia havaittavissa, toisaalta mä nukuin taas ihan loistavasti ja heräsin pirteänä ilman kelloa joten ei valittamista. Käytiin testaamassa hotellin aamiainen kun ei ollut mitään havaintoa mistä täältä löytyy joku aamiaispaikka. Hotellimme on varsin hieno, ja aamiainen oli kyllä hyvinkin kelpo. Aamiaisen jälkeen lähdettiin kävelemään Guayaquilin keskustaan. Lämpötila oli erittäin miellyttävä 28-30, trooppisen kostea ilma, mutta aurinko oli pilvessä ja mereltä tuli mukava tuulenvire joten ihan hirvee pätsi tämä ei missään tapauksessa ole. Tänne on rakennettu hieno rantakävelykatu, jota pitkin pääsee keskustaan asti. Ihan ekana proggiksena oli löytää rahanvaihtopiste, koska vaihdoimme vain vähän dollareita Suomen päässä ja täällä niitä tarvitaan. Täällä käytetään siis jenkkidollareita valuuttana. Google kertoi, että rahanvaihto kannattaa hoitaa pankissa, joten eikun sellaista etsimään. Pankkeja on lähes joka kadunkulmassa, valitsimme niistä isoimman ja marssimme sisään. Saimme pian huomata, että jassun lataama google translate on varsin kätevä sovellus, koska täällä puhutaan hotellien ulkopuolella hyvin vähän englantia ja meidän espanjan sanavarasto on lievästi sanottuna suppea. Pankkivirkailijan kanssa käytiin keskustelu puhelimeen näpyttelyn välityksellä, ja opimme että rahaa ei suinkaan vaihdeta ainakaan tässä pankissa. Käytiin vielä parissa muussakin pankissa varuilta kysymässä, mutta kaikkialta myytiin vaan eioota. Lopulta eräs ystävällinen paikallinen viittoili meille että seuratkaa häntä ja vei meidät parin korttelin päähän jossa joku tyyppi vaihtoi rahaa virastotalon ulkopuolella. Oli sillä sentään joku virallisen näköinen lätkä kaulassa ja kurssi oli ihan sama kuin Suomessa ja valuutta vaihtui kuin vaihtuikin. Ilmeisesti setelitkin ovat aitoja, koska ovat toistaiseksi kelvanneet ostoksilla 😀

Rahanvaihdon jälkeen käveltiin rantakatu loppuun, sitten mentiin lähellä sijaitsevaan pieneen puistoon katsomaan kaupungissa vapaasti eläviä iguaaneja. Näitä näkee muuallakin kaupungissa, mutta ne asuvat erityisesti tässä puistossa, varmaan ovat oppineet siihen että turistit kantaa niille ruokaa. Puisto oli täynnä turisteja, puluja ja iguaaneja, aika huikeeta!

Iltapäivällä käytiin hotellilla vaihtamassa sporttisemmat vaatteet päälle ja mentiin reippailemaan hotellin lähellä sijaitsevalle näköalakukkulalle. Sinne on rakennettu hieno portaikko, 444 porrasaskelmaa, jotka kulkee läpi kaupalliseksi kohteeksi muunnetun kylän. Näköalakukkulan laella on majakka, jonne pääsee vielä kiipeämään ja sieltä oli ihan huikeat maisemat! Reippailun jälkeen oli hyvä hetki käydä testaamassa hotellin katolle sijoitettu uima-allas, jossa vesi oli luokkaa 28 astetta. Mukavan lämmintä köllötellä siellä!

Aamiainen kantoi peräti 9 tuntia, joten vasta neljän jälkeen alkoi hiljalleen tulla nälkä. Suunnattiin rantakadun raflakeskittymään ja yritettiin menua tavaten (lue: kuvia katsellen) arpoa sopiva ruokapaikka. Myös ravintoloissa kielitaito tuntuu painottuvan pelkästään äidinkieleen, joten meikäläiset olivat taas hiukan hukassa. Onneksi valitsemassamme raflassa löytyi englanninkielinen menu tabin ruudulta tarjoiltuna, ja elekielen sekä sanakirjan kanssa saatiin haluttu ruoka nenän eteen ja lopulta laskukin maksettua. Ruokaillessa bongattiin viereisen ravintolan tarjoavan myös shishaa eli vesipiippua, joten se valikoitui hyväksi jälkkärikohteeksi. Alkaa tuntua ihan oikeasti lomalta kun illan pimetessä istutaan ihanan lämpimässä kelissä drinksuja siemaillen ja shishaa polttaen. Näköjään pimeys tulee täällä seiskan maissa illalla, mutta auringon lasku poisti pelkästään hikisentahmea kosteuden, lämpötila on edelleen lähempänä kolmeakymmentä. Ei huono!

Jospa tässä vielä suuntaisi hotellin terassibaariin nauttimaan yhdet huurteiset. Kovin kauas ei viitsi enää pimeän aikaan hotellilta lähteä, koska kaiken kuulemamme perusteella tämä kaupunki ei ole sieltä turvallisimmasta päästä. Päiväsaikaan keskusta-alueella liikkuminen katsotaan olevan ok, mutta pimeän tullen suositellaan välttämään liikkumista muualla kuin vartioiduilla alueilla ja aina jonkun kanssa.

Huomenna Dubaissa asuva ystävämme saapuu tänne, joten saas nähdä mitä kaikkea kivaa vielä keksitään ennen reissun ehdotonta kohokohtaa; Galapagokselle lähtöä.

Oujea! Tästä se lähtee, vuoden 2017 talvireissu. Tällä kertaa kyseessä onkin oikein huippusetti kun päästään toteuttamaan jokaisen sukeltajan märkä päiväuni; Galapagossaaret!

Loma alkoi toissapäivänä lauantaina. Lähdettiin heti aamusta matkaan, eka legi oli lyhyt lento Tukholmaan jossa pikaisen 40min vaihdon kautta suoralle lennolle Los Angelesiin. Arlandalla hommat toimi jouhevasti ja ehdittiin hyvin jatkolennolle. Normaalista poikkeuksena mä olin tällä kertaa se joka pääsi esittelemään käsimatkatavaroiden sisältöä turvassa stadin päässä ja ylimääräiseen turvatarkastukseen ennen losin koneeseen nousua.

11h lento Losiin meni hyvin, vaikkakin meidän paikat muutama rivi exit-rivin takana olivat niin viileät että tarvi kääriytyä peittoihin jäätymisen estämiseksi. Lennettiin ekaa kertaa SAS:lla ja se oli oikein positiivinen kokemus.

Losissa päästiin jonottamaan. Ollaan viimeksi oltu Losin kentällä vuonna 2013 ja tuolloinkin rajamuodollisuudet kesti tuhottoman kauan. Nyt kuultiin että ovat tehneet sähköisen esta selvityksen ja eka ajatus oli että jee, ehkä jonotusaika olisi vähän lyhentynyt. Pian osoittautui että oltiin hyvin väärässä. Olivat kyllä laittaneet pystyyn itseilmoittautumispisteet joissa kysyttiin maahantulotietoja, otettiin kuva ja sormenjäljet mutta sitten jonotettiin vielä erikseen rajavirkailijan pisteelle jossa kysyttiin samat kysymykset, otettiin uusi valokuva ja sormenjäljet taas kerran. Jono oli pitkä ja kiemurteli läpi koko tuloaulan. Saavuttiin Suomen aikaa lähempänä puolta yötä joten vireystila ei ollut enää ihan parhaimmillaan joka teki jonottamisesta entistä tuskaisempaa. Mutta onneksi kännykästä löytyy Elisa kirja joten ei muuta ku kirja auki ja jonotus sujui edes piirun verran mukavammin. Rajamuodollisuuksien jälkeen jonottaminen ei suinkaan ollut ohi vaan sitten jonotettiin vielä ulospääsyä koska meidän piti luovuttaa rajamuodollisuuslappu virkailijalle. Olisi kyllä aikamoista tehostamisen varaa tässä touhussa! Kolmisen tuntia koneen laskeutumisen jälkeen oltiin vihdoin ulkona lentokentältä! Meitä vastassa oli ihana auringonpaiste ja n 20 asteen lämpötila joka tuntui oikein mukavalta Suomen talven jälkeen 🙂

Haimme vuokra-automme ja lähdimme hotellille, josta jatkoimme suihkun jälkeen tutustumaan lähihoodeihin. Kävimme Hermosa beachilla, joka oli hyvin eloisa näin lauantai-iltana. Aikaerosta johtuen silmäluomet alkoivat jo pahasti luppaamaan, ja palattuamme hotelliin sammuin kuin saunalyhty klo 18 paikallista aikaa 😀

Päivä 2 eli sunnuntai alkoi kukonlaulun aikaan, heräsin pirteänä klo 5.30 hyvin nukutun yön jälkeen. Aiemmin hyväksi todettu jet lagin selätystaktiikka tuntuu taas toimivan. Periaatteena siis, että jo reissuuun lähtiessä kellot käännetään kohdemaan aikaan ja nukkua saa vain paikallisen yön aikana. Sitten perillä tsemppaa edes jokseenkin iltaan asti ja tällä tavalla sisäinen kello kääntyy huomattavan helposti uuteen aikavyöhykkeeseen.

Anyway, päätin olla reipas ja mennä tekemään aamutreeni koska aamiaispaikat aukeavat kuitenkin vasta vähän myöhemmin. Reippailun jälkeen alkoikin olla sopiva nälkä ja lähdimme Hermosa beachille aamiaiselle. Kun ruumiit oli ravittu käytiin vielä kävelemässä pitkin rantaa ja ihailemassa muita reippailijoita. Kello oli vasta yhdeksän sunnuntaiaamuna mutta paikalla oli hyvin paljon jengiä lenkkeilemässä, surffaamassa, pelaamassa rantalentistä tai kävelyttämässä koiriaan.

Loppusunnuntai meni oikeastaan ajellessa ympäriinsä. Mitään varsinaista ohjelmaa ei ollut ja laukut on niin äärin myöten täynnä ettei mistään shoppailusta tarvinnut vielä haaveilla. Kotimatkalle on ostettu ylimääräinen matkalaukku joten toki myöhemmin reissun aikana pääsee onneksi shoppailemaan mutta vielä joutui malttamaan mielensä 🙂 Käytiin katsomassa Citadel Outletsin valtava ostoskeskittymä ja sinne mennään ehdottomasti takaisin! Väsy tuli edelleen melko varhain illalla ja silmät meni kiinni klo 20.

Reissun kolmas päivä eli maanantai alkoi klo 05 pirteenä herätessä. Taas oikein hyvin nukuttu yö takana. Mua ei haittaa aikaisin herääminen, päin vastoin. Yleensä oon niin aamu-uninen että nautin suuresti siitä kun edes joskus herää virkeänä aikaisin. Laitettiin kamat kasaan ja lähdettiin kohti lentokenttää koska matka jatkuu Etelä-Amerikkaan!