Tove.Fi

Herättiin klo 6.45 ihanaan auringonpaisteeseen. Vähän teetä ja pari banskua naamaan ja 7.30 ekalle dyykille. Näkyvyys oli priima! Makein juttu tällä dyykillä oli viiden pienen rauskun (eagle ray) parvi joka uiskenteli sukemestassa ympäriinsä niin että nähtiin ne monta kertaa. Dyykin jälkeen syötiin herkullinen aamiainen. Reilun tunnin päästä olis aika päivän toiselle sukellukselle.

Tokalla sukelluksella tuli vähän säätöä kun ekalla sukemestalla oli liian kova merenkäynti ja seuraavalla nollanäkyvyys. Kolmas kerta toden sanoi ja löydettiin kirkkaat vedet ja kalat. Iltapäivällä rantauduttin Curieusen saarelle, jossa asuu luonnonvaraisesti jättikilpikonnia. Ne on ihan valtavan kokoisia ja antavat rapsuttaa itseään ja toki syövät esim banaaneita ja muuta mitä niille tarjoaa. Katoksessa oli pikkukilppareita kasvamassa. Ihan mahtavaa! Syötiin bbq-lounas, jonka jälkeen käytiin kävelemässä lyhyt trekkireitti hienolle rannalle. Kävelyä tuli kaiken kaikkiaan viitisen kilsaa, mikä tuntui paljon rankemmalta kiitos lämpötilan ja sopivat ylä-alamäet. Laiva oli ankkuroituna parisataa metriä rannasta joten päätimme sitten vielä suorittaa lyhyen uinnin ja uitiin rannasta laivalle.

Illalla taivas oli ekaa kertaa varsin pilvetön ja pääsimme ihailemaan todella upeaa tähtitaivasta. Viimeksi olen nähnyt tämänkaltaisen tähtitaivaan Hawaijilla. Kaiken lisäksi kapteeni sammutti laivasta kaikki valot jotta saimme nauttia upeasta taivaasta 🙂

Eiliseltä jäi kertomatta, että näimme veneestä käsin delfiiniparven! Niitä oli neljä ja tekivät peräkkäin upeita kaarihyppyjä veden pinnalla. Ne kiersivät lahden ja yhtäkkiä näimme ison parven lentokaloja, joita delfiinit jahtasivat. Olihan makeeta!

Tiistaiaamu valkeni sateisena. Jo yöllä kuuntelin hetken aikaa voimakkaan sateen ropinaa, kuulostaa tällaisessa kuunarissa (ylimmän kerroksen kabiinissa) vähintään yhtä siistiltä kuin peltikattoisessa talossa. Sateesta huolimatta on varsin lämmin eikä sade haittaa muuta kuin tälle päivälle suunniteltua ranta-bbq:ta, se siirtyy ilmeisesti toiselle päivälle. Aamiainen on nyt nautittu ja vajaan tunnin päästä olis aika lähteä päivän ekalle dyykille. Ollaan edelleen tässä Praslinin edustalla, mutta olisi tarkoitus seilata Curieusen saarelle lounaan jälkeen.

Eka dyykki oli jälleen hienolla paikalla, mitään kovin ihmeellistä ei nähty mutta paljon katteltavaa oli silti. Ennen pinnan alle menoa nähtiin sukellusalueella yksittäinen delfiini ja tietenkin kaikki toivoivat että se osuisi näkökenttään sukeltaessa. Näin ei valitettavasti käynyt, mutta sen sijaan kuulin delfiinin pitävän ääntä jonkin matkan päässä meistä. Hawaijilla saatiin kuull ryhävalaiden ääntä sukeltaessa, nyt on myös delfiinin ääni plakkarissa 🙂 Dyykin loppuun mennessä kaikki sade oli loppunut ja aurinko alkoi pilkistää. Lähdimme ajamaan kohti Curieusen saarta. Matkaan meni noin tunnin verran tai vähän yli koska merenkäynti oli aikamoista. Onneksi otimme käyttöön meripahoinvointilaastarit merelle lähtiessä, niiden avulla ei tuntunut missään. Ankkuroimme Curieusen saaren edustalle ja söimme lounasta. Iltapäivällä oli vuorossa vielä toinen dyykki. Ekaa kertaa tällä reissulla näkyvyys oli melko huono. Oli kuin olisi sukellettu keskellä hiekkamyrskyä, ja näkyväisyys oli samanlaista mitä Suomen järvissä parhaimmillaan kesällä voi olla. Itse sukelluksesta ei saanut yhtä paljoa irti kuin edellisistä kun piti koko ajan keskittyä siihen että näkee missä edeltävä menee.

Tällä hetkellä odottelemme illallista. Täällä lahdenpoukamassa meri on tyyni ja täällä saa varmasti ihan mukavasti nukuttua. Toivotaan että sää suosii huomenna jotta pääsemme suunnitellulle ranta-bbq:lle.

Sunnuntaina ajettiin aamusta avomerelle, jossa lähes koko porukka sai kokea mitä merisairaus on :/ Aamulla käytiin sukeltamassa varsin hienossa paikassa, nähtiin haita ja kilppari sekä paljon kaloja. Sukeltamisen jälkeen tarjoiltiin aamupala, vaikkakin syöjiä ei ollut kuin muutama. Kovasta merenkäynnistä johtuen kapteeni teki muutoksen reittisuunnitelmaan ja palattiin samaan satamaan jossa oltiin yötä viime yö. Iltapäivällä tehtiin sieltä käsin toinen dyykki, jossa tosin ei ollut ihan hirveästi nähtävää verrattuna edellisiin paikkoihin. Iltapäivällä päästiin käymään Ste Anne -saaren rannalla ihmettelemässä valkoista hiekkarantaa, hienoja kivimuodostelmia ja nauttimaan lämmöstä. Rantavisiitin jälkeen hengailtiin veneellä, syötiin jälleen kerran herkullinen illallinen ja mentiin sitten nukkumaan.

Tänään maanantaina paatti lähti liikkeelle jo viiden aikaan, tästä huolimatta pystyi ihan hyvin jatkamaan unia korvatulpat korvissa. Ajettiin lähelle Praslinin saarta, joka on Seychellien toiseksi suurin saari. Tehtiin eka dyykki paikkaan nimeltä ”Shark point” joka oli todella upea paika. Mahe ja Praslin ovat graniittiperäisiä saaria, jonka vuoksi graniittikiveä näkyy kaikkialla. Kivipaasit ovat aikojen saatossa jääneet veden alle ja kalat sekä muut merenelävät ovat asettuneet niihin taloksi. Sukelluksen jälkeen paatti ajettiin Praslinin satamaan ja nousimme maihin. Menimme katsomaan Praslinin kuuluisinta nähtävyytta ”Vallee de Mai” -nimistä luonnonpuistoa jossa kasvaa ainoana paikkana maailmassa ”Coco del mer” puita luonnonvaraisena. Nämä tuottavat ihan hurjan kokoisia siemeniä (painaa jopa 50-60kg!)  jotka sitten saavat hitaasti aikaiseksi uuden puun muodostumisen. Meillä oli erittäin taitava biologi oppaana ja oli todella mielenkiintoista kuulla näistä puista. Lisäksi näimme harvinaisen mustan papukaijan ja jonkin todella harvinaisen ruskean gekkon. Kierroksen jälkeen palasimme veneelle ja söimme lounasta. Täytyy sanoa, että tähän ruokaan ja näihin maisemiin voisi ehdottomasti tottua! Mikä voi olla sen parempaa kuin syödä hyvää ruokaa ja samalla ihailla turkoosia vettä ja kauniita rantoja merituulen puhaltaessa juuri sopivan lämpimästi. Lounaan jälkeen puhuttiin divemaster ympäri viemään meidän ylimääräiselle sukellukselle. Tällä kertaa nähtiin useampi todella upea merikilpikonna! Myös tässä paikassa on erittäin komeat graniittilohkareet kauniissa riveissä muodostan ikään kuin kylän rauniot. Aikamoinen kokemus! Toisen dyykin jälkeen oli vain hetki aikaa veneellä kunnes oli aika lähteä yösukellukselle. Mulla on aikasemmin vähän nihkeitä kokemuksia niistä, pimeä ei oo mun juttu ja pimeällä sukeltaminen on tuntunut sen verran ahdistavalta että en ole mieluusti yödyykeille mennyt. Nyt kun meillä on vuoden verran kokemusta Suomi-sukeltamisesta, jossa käytännössä on aina pimeää ja huono näkyvyys, niin päätin lähteä kokeilemaan uudelleen. Positiiviseksi ylläriksi huomasin, ettei yösukelluksella ahdistanut tai pelottanut yhtään! Ei se nyt edelleenkään ollut niin siistiä kuin päivällä sukeltaminen, mutta eipä ainakaan ollut enää kamalaa 🙂

Yösukelluksen jälkeen oli taas aika syödä, ja nyt herkullisen illallisen jälkeen onkin aika painua pehkuihin. Täällä on kyllä toistaiseksi ollut ihan mahtavaa. Täällä merellä ollessa lämpötila on koko ajan juuri sopiva. Merituuli pitää huolen siitä ettei ole hiostavaa kuumuutta tai itikoita. Ehdottomasti parasta on, ettei  lämpötila laske olennaisesti edes yöksi, vaan nytkin puoli kympin maissa veneen kannella voi istua shortsit ja toppi päällä eikä tule viileä. I like!