Kolmen perättäisen sukelluspäivän jälkeen oli hyvä hetki pitää pikku tauko ja pysytellä muutama päivä pois pinnan alta. Eilisen päivän jälkeen uni tuli tosiaan kasin jälkeen ja vedettiin molemmat 11h sikeitä 🙂 Kellot ei ollu aamulla soimassa, mutta eipä ollut tarvettakaan. Rauhallisen aamun jälkeen lähdettiin katsomaan löytysikö Beau Vallonista meille vuokra-autoa. Koska ei ollut kiire mihinkään lähdettiin kävellen käymään reilun kilsan päässä Sixth:in vuokraamossa. Sieltä myytiin eioota joten matka jatkui. Seuraavassa vuokraamossa tärppäsi, ja saimme ainoan vapaana olevan helmen, Hyundai i10 pikkuauton huikealla 1,2 litraisella moottorilla. Täällähän ajetaan väärällä puolella tietä, joten taas oli ihan outo fiilis kun hyppäsi matkustajana sille penkille josta normaaleissa valtioissa ajetaan autoa. Seychellien yleiseen hintatasoon nähden auton vuokra ei ollut ollenkaan paha, 50e per vuorokausi. Kallein (ja karmein) vuokra-autokokemuksemme on Barbadokselta muutaman vuoden takaa, jossa hintataso oli huomattavasti tätä maata maltillisempi mutta auton vuokraus aivan jäätävän kallista. Saimme minikokoisen yli 100 000 vispatun peltikasan edulliseen 110 euron päivähintaan 😀 Anyway, pistettiin paperit kuntoon ja lähdettiin kämpän kautta ajelemaan. Etenkin Jassulla kuskin ominaisuudessa, mutta myös mulla pelkääjän paikalla, oli ihan riittävästi sopeutumista vasemmanpuoleiseen liikenteeseen. Varsinkin liikenneympyrät ovat ihan hurjan kauheita paikkoja kun auto lähtee kiertämään väärään suuntaan 🙂 Oman huumoripläjäyksensä aiheutti myös Suomen oloihin vastakkaisilla puolilla sijaitsevat pyyhkijät ja vilkut. Voitte arvata montako kertaa Jassu pläjäytti pyyhkijät päälle kun oli tarkoitus kääntyä 🙂 Omat haasteensa täällä tekee myös megakapeat tiet. Parhaimmillaan (tai pahimmillaan) kaista on kapeampi kuin yhdistetty pyörätie-jalkakäytävä Suomessa. Tämän lisäksi tiet on rakennettu niin, että niiden laidoilla on vähintään 30cm tiputus ojaan tai viemäriin. Suoraa tietä ei juurikaan ole, suurin osa on sokeaa mutkaa toisensa perään. Saaren ympäri kulkee tie, joka ei kuitenkaan muodosta täyttä ympyrää vaan pohjoisessa jää muutaman kilsan pätkä josta ei pääse autolla. Saaren poikki kulkee nelisen tietä vuoriston läpi, ja nämä vasta ovat mielenkiintoisia! Kapeaa, pientä ränniä, kovaa nousua ja laskua ja pelkkää serpenttiiniä. Ja koska täällä on hyvin kattava bussiverkosto tulee pienimmilläkin teillä säännöllisesti vastaan busseja. Katuvaloja ei tietenkään ole. Onneksi jengi ajaa täällä suht siististi.

Ajoimme Beau Vallonista rantareittiä saaren pohjoisosan ympäri pääkaupunkiin Victoriaan saaren itäpuolella. Sieltä lähdimme vuoristoreittiä pitkin saaren länsipuolelle. Galatea-kuunarilla tapaamamme Sveitsiläinen pariskunta majoittuu saaren länsipuolella Four Seasons resort:ssa, ja oli ollut puhetta että tapaisimme tänään. Tiesimme että he olivat menossa sukeltamaan ja olisivat takaisin noin kahteen mennessä, joten ajattelimme mennä Four Seasons:lle odottamaan heitä. Kyseinen resort on todellinen köyhät kyykkyyn mesta, kiinnostuneet voivat vilkaista esim hotels.com:sta mitä viikon majoittuminen siellä maksaa. Voin sanoa että saattaa hieman hengästyttää kun summan näkee 🙂 Ajoimme resortin portille, jossa tiukan tenttaamisen jälkeen meidät päästettiin armollisesti porttien sisäpuolelle. Parkkeerasimme helmemme uudenkarheiden bemarin katumaastureiden viereen ja jäimme odottamaan golfkärryn kyytiä rantabaarille. Resortissa ei tietenkään tarvitse itse kävellä minnekään. Toisaalta alue on melko iso joten sinänsä golfkärryjen käytössä on ihan ideaakin. Rantabaari/ravintola oli silmiä hivelevän upealla rannalla ja kaikki ihan viimeisen päälle. Resortti on suunniteltu niin, ettei sieltä ole mitään syytä poistua, ja mitä tahansa haluat tehdä niin se onnistuu. Alueelta löytyy m.m. pari hevosta, sukelluskeskus, kajakkeja, SUP:peja, kaiken maailman pelejä ja ajanvietettä ja veikkaan että jos jotain puuttuu niin se järkätään alle nanosekunnin. Odottelimme hetken aikaa kunnes ystävämme olivat palanneet sukellukselta ja tämän jälkeen meitä tultiin informoimaan että voimme siirtyä ystäviemme villaan. Meidät ajettiin golfkärryillä kukkulan rinnettä ylös ystäviemme villalle. Nämä ovat siis yksittäisiä ”taloja” joissa jokaisella on oma pieni uima-allas, auringonottomesta, tornimainen varjoisa löhöämismesta ja aivan huikea asunto. En oo koskaan ollut niin luksusmestassa. Hengailimme hetken aikaa uima-altaassa ja nautimme huikeasta maisemasta joka avautui laaksoon ja rannalle. Sitten siirryimme takaisin rantabaariin syömään lounasta. Ruoka oli hyvää, se täytyy sanoa, mutta ihan törkeän ylihinnoiteltua 🙂 Noh, eikös se niin ole että köyhästä vaan kaikki tuntuu kalliimmalta? 😉 Vietimme oikein mukavan ja rennon iltapäivän resortilla. Puoli viiden maissa lähdettiin vähän ajelemaan, ystävillämme ei ole vuokra-autoa joten he pääsivät helmemme kyytiin ja huristeltiin Anse Intedance -nimiselle rannalle joka oli Tripadvisorin arvosteluiden perusteella yksi Mahen parhaimmista. Saavuimme paikalle sopivasti vähän ennen auringonlaskua ja jäimme odottelemaan sen aikaa että saimme nähdä varsin upean auringonlaskun. Sen jälkeen kävimme vielä Maria´s Rock café -nimisessä mestassa drinksuilla ennen kuin heitimme ystävämme takaisin resorttiin ja lähdimme itse ajamaan kohti Beau Vallonia. Matkaa ei ollut kuin puolisen tuntia, mutta totaali pimeys, katuvalojen ja tien viittojen puuttuminen toi kotimatkalle vähän lisää jännitystä. Täällä ei ole mitään isompia eläimiä luonnossa (peuroja tmv) joten sellaisia ei onneksi tarvinnut pelätä. Koiria ja kissoja on varsin paljon, ja suurin osa niistä kulkee täällä vapaana joten niiden varalta piti pitää silmät auki. Saavuimme kämpille joskus puoli kympin jälkeen ja taisimme valvoa pidempään kuin kertaakaan aiemmin tällä reissulla, peräti yhteentoista!