Huhhuh mikä uskomaton viikko on takana! Tässä tulee paljon tekstiä, osa vielä kirjoittamatta. Palastellen, palastellen 🙂 

Reissun huippuosuus eli sukellusreissu legendaarisille Galapagossaarille alkoi torstaina 19.1. Paras ja itseasiassa ainoa tapa päästä näkemään kaikki Galapagoksen parhaat sukellusmestat on mennä ns liveabord alukselle, jossa siis asutaan koko reissu ja alus matkaa ympäri Galapagosta pysähtyen sukellusmestoille. Näin me tehtiin, ja valittiin Galapagos Aggressor III alukseksi.

Lähdettiin Guayaquilista aamulla ja lennettiin vajaan kahden tunnin lento Galapagokselle Baltran saarelle, jonne saavuttiin puolilta päivin. Baltra on pieni saari jossa ei kai ole juurikaan muuta kuin lentokenttä ja kaikki siirtyvät sieltä veneellä aluksille tai lähellä olevalle St Cruzin saarelle, joka on Galapagoksen pääsaari. Ensivaikutelma Baltrasta oli yllättävänkin karu. Ruskeaa kivi-/hiekkamaisemaa ja pystyynkuivaneen näköisiä pieniä puita ja puskia. Kaiken lisäksi sää oli sateisen harmaa joka korosti karuutta.  Siirryimme bussilla  noin 10min matkan satamaan, josta matka jatkui kumiveneellä Aggressorille. Aluksella oli jo muutama muu vieras. Tämän viikon risteilyllä oli me mukaanlukien 13 vierasta ja suurinpiirtein saman verran miehistöä. Meidän ja Johnin lisäksi mukana oli nuori pariskunta Singaporesta, kaksi saksalaista ja seitsemän jenkkiä.

Kun hytit oli jaettu pääsimme heti asiaan, eli ei muuta kuin sukelluskamppeet valmiiksi ja sitten ekalle sukellukselle. Se oli lyhyt ja helppo sukellus St Cruzin ja Baltran välisessä kanavassa, lähinnä ideana tsekata että kamat toimii ja kaikki on muutenkin ok tulevaa viikkoa varten. Vaikka sukellusmesta ei ollut mikään erityisen hieno eikä näkyvyys kovin ihmeellinen niin nähtiin paljon rauskuja joista yksi oli upea, iso valkoinen yksilö. Lisäksi löydettiin kiven kolosta pari mustekalaa ja bongattiin söpö pallokala. Ei siis huono saldo ns. check divelle.

Aluksella on tottakai jacuzzi, ja sehän piti käydä heti sukelluksen jälkeen testaamassa. Jacuzzi on sijoitettu aluksen keulaan toiseen kerrokseen joten sieltä on varsin kelpo näköala 🙂

Illalla pidettiin tervetulotilaisuus yläkannella barbeque-illallisen muodossa. Miehistö esiteltiin ja kokki grillasi hyvää ruokaa. Ruoan jälkeen saimme vielä ihailla upeaa tähtitaivasta ennen nukkumaanmenoa.

Perjantai alkoi herätyksellä klo 06 ja aamu valkeni puolipilvisenä. Aamiaisen jälkeen saimme briiffauksen päivän sukelluksia varten ja sitten lähdettiin valmistautumaan. Tehtiin 2 sukellusta Punta Carion –nimisellä mestalla, joka sijaitsee St Cruzin pohjoispuolella. Meillä oli ihan valtavat odotukset Galapagoksen sukelluksille, koska ahmittiin kaikki Galapagosdokkarit etukäteen ja voi vitsi miten makeita juttuja oli odotettavissa! Yksi odotetuimmista jutuista oli nähdä vasarahai livenä. Jassu, John ja mä ei oltu kukaan nähty vasarahaita aiemmin sukeltaessa, ja varsinkin John odotti sitä erityisesti koska hän on aiemmilla sukellusreissuilla lähes epätoivoisesti etsinyt niitä. Heti sukelluksen alkumetreillä satuin vilkaisemaan taaksepäin, ja mikäs se siellä! Ensimmäinen vasarahai!!! Eka sukellus oli ihan huikea, niin paljon nähtävää veden alla! Aiemmilla sukellusreissuilla ollaan totuttu siihen, että yleensä sukelluksen aikana näkee pari makeeta juttua ja sitten paljon perusfisuja. Täällä homma menee ihan toisin, eli melkein koko ajan näkee jotain siistiä. Nähtiin useampi muu hai, rauskuja, kilppareita ja barracudaparvi.

Valmistautuessamme toiselle sukellukselle alkoi yksi miehistön jäsenistä yhtäkkiä huutaa “Orca! Orca!” ja osoittaa aluksen takaosan taakse veteen. Ja totta tosiaan, näimme kaksi tappajavalasta aivan aluksen vieressä! Sukellusoppaamme Walter hyppäsi kameran kanssa veteen yhden kumiveneen vierestä ja onnistui saamaan videolle kun kaksi tappajavalasta söivät rauskun! Orcat eli tappajavalaat eivät varmuudella ole ihmisille vaarallisia, mutta ne voivat olla vähän arvaamattomia joten meitä ei päästetty veteen. Oli kuitenkin ihan riittävän jännää nähdä hyvin läheltä tappajavalaita! Eikä kukaan meistä osannut odottaa että niitä näkyisi tällä reissulla!!!

Tässä sukelluspaikassa oli tarkoitus yrittää nähdä erikoinen kala nimeltä Mola Mola. Se on iso, pyöreä, litteä kala joka liikkuu kuin pystyssä oleva pannukakku. Todella erikoinen veijari. Näitä on muuallakin kuin galapagoksella, mutta silti melko harvinainen nähtävyys eikä me oltu kumpikaan nähty sellaista aiemmin. Meillä kävi tuuri, ja sukelluksen alussa näimme Mola Molan! Olihan kyllä hassun näköinen tyyppi! Mola molan lisäksi nähtiin iso jättiläisrausku (manta), joka on aina yhtä komea juttu nähdä. Viimeksi ollaan nähty näitä Hawaiilla neljä vuotta sitten, joten oli hienoa nähdä manta taas pitkästä aikaan! Ne ovat niin majesteettisen upeita kun lipuvat meressä. Eikä tässä vielä kaikki, nähtiin nimittäin vielä galapagoksen erikoisuus; mogula eli rausku jolla on possumainen pää ja ovat tosi erikoisen näköisiä!

Sukellettiin vain kaksi kertaa, koska iltapäiväksi oli suunniteltu saarivierailu Bartolomen saarelle. Kaikki siirtymät sukellusmestoille tai saarille tehdään kumiveneillä (zodiac/panga) ja iso alus jää aina syvempiin vesiin. Me mentiin ekalla kumiveneellä, ja kun päästiin rantautumispaikkaan nähtiin heti ekana merileijona köllöttelemässä auringossa portaiden yläpäässä! Päästiin kiertämään se ja onnistuttiin rantautumaan. Merileijonat ovat vedessä todella seurallisia ja etenkin galapagoksella tulevat leikkimään sukeltajien kanssa, mutta maalla ainakin tämä yksilö oli kovin tietoinen omasta reviiristään eikä arvostanut kameroiden kanssa lähestyviä turisteja. Lopulta se poistui veteen polskimaan. Portaikossa oli lisäksi sadoittain upean punaisen värisiä kämmenen kokoisia rapuja. Itse saarella päästiin näkemään karua kuumaista maisemaa ja kiivettiin saaren huipulle josta oli aivan huikeat näkymät.

Saarivierailun jälkeen oli vielä luvassa snorlausta Bartolomesaaren yhden rannan läheisyydessä, jossa on usein mahdollisuus nähdä galapagospingviinejä! Ja kyllä, oikeita pingviinejä huolimatta siitä että ollaan päiväntasaajalla lämpimässä ilmastossa! Vesi on tämän saaren edustalla tosin kylmempää kuin muualla, jopa alle 20 astetta, joten varmaan siksi pingviinit viihtyvät täällä. Galapagospingviinit ovat pieniä ja uskomattoman söpöjä, uimataitoisia kavereita. Meitä kehotettiin laittamaan märkäpuvut päälle veden viileyden takia ja sitten mentiin taas zodiaceilla mestoille. Me tultiin tokalla kyydillä ja heti kun päästiin perille kuultiin että vedessä on pingviinejä! Hypättiin äkkiä veteen ja päästiin näkemään kun pieni lauma, viitisen pingviiniä, ui hurjaa vauhtia meidän ohi. Ne palasivat heittämään muutaman kierroksen meidän ympärillä ja katosivat sitten jonnekin. Muutama kuva onnistuttiin nappaamaan, mutta se ei ollut helppoa koska nää kaverit oli ihan supernopeita! Snorklattiin vajaan tunnin verran rauhallisessa lahden poukamassa ja bongattiin yhden kivilipan alta viisi haita. Lisäksi aivan rannassa, kiven päällä, seisoi yksi pingviini koko sen ajan kun oltiin paikalla. Kun mentiin lähemmäs huomattiin että sen takana oli taas yksi Galapagoksen ihmeellisyys: meri-iguaani! Tämä yksilö oli vasta ihan vauva, ja se köllötteli lämpimällä kivellä. Kun lähdettiin zodiacilla pois lahdesta nähtiin kallion reunalla vielä muutama merileijona, pingviini ja toinen meri-iguaani.

Ensimmäinen täysi päivä oli siis kaiken kaikkiaan ihan huikea, eikä me voitu uskoa kuinka paljon juttuja oltiin nähty jo ekan päivän aikana!! Vasarahai, jättiläisrausku, mola mola, merileijonia, meri-iguaaneja, pingviinejä, barracudat ja mogulat!!!! Illalla uni tuli varhain ja nopeasti jacuzzin ja illallisen jälkeen.