Ke 8.2.

Lähdettiin aamulla molemmat liikenteeseen, Jassu heitti mut TFW Huntington Beach:lle aamutreeneihin ja lähti ihmettelemään lähitienoita mun treenien ajaksi. Syynä tähän oli, että Jassu huomasi eilen että Newport Beach:sta löytyy Ike´s sandwinch paikka. Kyseessä on avian tajuttoman herkullisia täytettyjä leipiä myyvä paikka, johon me tutustuttiin 4 vuotta sitten San Franciscon reissussa Riikan kanssa. Tuolloin kyseessä oli kahden toimipisteen pieni juttu, se missä me käytiin oli jossain kaupungin laitamilla hieman kälyisessä liiketilassa ilman mahdollisuutta ruokailla paikan päällä mutta leivät olivat niin superhyviä että käytiin useamman kerran hakemassa sieltä aamuaissetit. Nyt homma on ilmeisesti ottanut tulta alleen ja Ike´s:lla on jo ainakin 15 toimipistettä jenkeissä. Pitihän se mennä heti testaamaan että onko laatu säilynyt!

Nää oli mun vikat TFW treenit jenkeissä ja oli taas ihan sika kivaa. On kyllä mahtavaa että lomallakin pääsee tekemään jotain oikeesti kivaa liikuntaa, koska jos ainoa vaihtoehto olisi hotellin kuntosali jäisi multa kyllä liikunta kovin vähäiseksi. Treenien jälkeen ajettiin Newport Beach:iin ja haettiin Ike´s:sta takeawayna vähän lounasevästä. Nautittiin patongit hotellilla ja kyllä, laatu ja herkullinen maku ovat säilyneet! Ruoan jälkeen oli aika alkaa pakata. Pikkuhiljaa tavarat löysivät paikkansa ja matkalaukut täyttyivät. Todettiin iloksemme, että homma on kuin onkin hallussa! Parin tunnin aherruksen jälkeen 4x23kg oli täytetty, vaikkakin itse asiassa ekan pakkauksen jälkeen oli noin kilon vajaus yhdessä laukussa. Jätin ostamatta uudet mikki-crocsit koska en ollut varma että mahtuuko ne enää mukaan mutta huomasin että kyllähän ne mahtuisivat. Joten ei sitten muuta kuin että lähdettiin ajamaan lähimpään outlet mall:iin ”Outlets at Orange” reilun 50km päähän niitä ostamaan. Pysähdyttiin matkalla parissa Rossin myymälässä koska Jassu kaipasi vielä yksiä housuja mutta ei kuitenkaan niitä löytänyt. Outletseilla käytiin hakemassa mun crocsit ja sitten käytiin vilkaisemassa perinteisesti Hillfiger, Calvin Klein ja Guess. Mulla oli CK:lle 20 dollarin alennuskuponki ja Jassu löysi sieltä paidan joten aattelin että käytetään kuponki hyväksi ja Jassu saa paidan. Ongelmaksi muodostui, että paita maksoi 19,99 dollaria ja kupongin pystyi käyttämään vain jos ostosten summa oli vähintään 20 dollaria. Jouduin sitten uhrautumaan ja valkkaamaan itelleni pienen juhlalaukun jotta kuponki saatiin käytettyä. Tosi harmillista 😀

To 9.2.

Viimeinen päivä jenkeissä… Onneksi tiedossa oli kivaa ohjelmaa. Kerättiin kamoja vielä kasaan ja ennen puolta päivää lähdettiin ajamaan Georgian ja Philin luokse. Oltiin sovittu heidän luona ensin lounas ja käytiin matkalta hakemassa kaikille Ike´s:it. Kahden jälkeen lähdettiin Newportin rantaan josta lähti tämän päivän pääohjelmanumero nimittäin whale watching! Mentiin armeijan vanhalla zodiacilla merelle etsimään valaita. Epäonneksemme sää ei oikein suosinut vaan tänään merellä oli sankka sumu joka esti varsin tehokkaasti kovin pitkälle näkemisen mutta eipä mahda mitään. Meillä on galapagoksen saapumispäivää lukuunottamatta ollut reissussa pelkästään hyvää keliä joten oli korkea aika että kohdattiin vähän huonompaa. Kierreltiin pari tuntia merellä etsimässä valaita, joita ei valitettavasti tällä kertaa onnistuttu näkemään mutta sen sijaan saatiin nähdä satoja delfiinejä! Whale watching reissuja järkätään sekä näillä pienillä Zodiaceilla (6 hlölle) että isommilla aluksilla (kokoluokkaa Suomenlinnan lautta) ja tällainen isompi alus oli bongannut delfiinit ja saimme koordinaatit joiden avulla mekin pääsimme ihailemaan niitä. Ja kyllähän riitti ihailemista! Delfiinejä oli arviolta 300 ja ne lähtivät seuraamaan Zodiacia ja uivat sen vieressä pitkän tovin. Oli ihan huikeaa päästä näkemään niitä ihan läheltä! Välillä ne olivat avian kiinni Zodiacissa ja jos olisi kumartunut veteen pain olisi pystynyt koskemaan niitä. Ihan mieletön kokemus! Delfiinien lisäksi saatiin nähdä Kalifornian merileijonia ja hylkeitä, jotka olivat supersöpöjä. Eli hyvä reissu vaikka ei nähtykään valaita! Oli myös aika viileää joten olimme kaikki melko jäässä setin jälkeen, mutta onneksi Georgian ja Philin asuinalueella on iso lämmitetty jacuzzi joten takaisin päästyämme painuimme suoraan sinne lämmittelemään.

Jacuzzin jälkeen lähdimme syömään italialaiseen ravintolaan ja nautimme hyvän illallisen erinomaisessa seurassa. Saimme myös todistaa jotain, mikä ei olisi koskaan mahdollista Suomessa. Phil ja Georgia ottivat viinipullon mukaan kotoaan ja nautimme sen ateriamme yhteydessä ravintolassa. Ravintola veloitti pienen summan ”pullon avaamisesta” ja kaikki olivat tyytyväisiä. Voi miksi tämä ei ole mahdollista Suomessa???

Ruoan jälkeen oli hyvästien aika. Olemme todella onnekkaita että saimme tavata nämä mahtavat ihmiset Galapagoksella ja mikä yhteensattuma että he vielä asuvat alueella jonka lähellä me majoituimme loppureissun ajan. Tulemme ehdottomasti pitämään heihin yhteyttä jatkossakin ja saatiin jo lupaus että he tulevat käymään Suomessa 🙂

Pe 10.2.

Kotiinlähtöpäivä. Neljä viikkoa reissua takana, aika on taas kerran mennyt kuin siivillä. Tää reissu on ollut ehdottomasti meidän paras talvireissu, ei pelkästään sen pituuden takia vaan siksi että Galapagos oli ihan mieletön ja ikimuistoinen kokemus, sitten Vegasin viikko ja vielä Georgiaan ja Philiin tutustuminen. Vaikka onkin tosi haikeaa lähteä kotiin on reissu toisaalta ollut niin pitkä että nyt alkaa jopa tuntua ihan kivalta päästä kotiin ja tietty Colaa on ihan hirmuinen ikävä jo tässä vaiheessa.

Pelattiin aamulla vielä viimeiset erät tetristä eli optimoitiin matkalaukut 23 kiloon, tungettiin käsimatkatavarat niin täyteen kuin vain suinkin pystyttiin ja lopulta sitten sullottiin kaikki kama autoon ja lähdettiin lentokentälle. Päivän jännitysmomentti oli baggage dropissa kun oli hirveä pelko perseessä että käsimatkatavarat punnitaan mutta pelko oli turha. Laukut hihnalle täysin ongelmitta ja homma oli siinä. Turvakin meni varsin jouhevasti ja ehdittiin viettää reilu tunti loungessa ennen koneeseen siirtymistä.

Tätä kirjoittaessa olemme juuri saavuttamassa Grönlannin länsirannikon ja matka-aikaa Tukholmaan on hiukan alle 4 tuntia. Yli puolenvälin ollaan siis jo päästy kokonaismatka-ajan ollessa karvan vajaa 10h. Tällä kertaa lentokoneessa on runsaasti tilaa ja täällä mahtuu hyvin levittäytymään. Valitettavasti näyttää siltä, ettei nukkumisesta tarvitse haaveilla koska lähdimme jenkeistä klo 14 paikallista aikaa joka oli klo 22 Suomen aikaa ja perinteisesti siirsimme kellot kohdemaan eli Suomen aikaan heti lentokentällä joten olisi pitänyt nukkua alkumatkasta. Nyt kello tulee 7 Suomen aikaa (22 Los Angelesin aikaa) ja alkaa hiukan väsyttää mutta kohta ei parane enää nukkua jotta pääsee kotimaan aikavyöhykkeelle jouhevasti. Noh, tankataan vaan runsaasti kahvia ja koitetaan pysyä hereillä edes jonkin matkaa iltaan.

Reissublogi päättyy tältä erää, kiitos mielenkiinnosta ja ei muuta kuin seuraavaa reissua suunnittelemaan! Meillä on nyt ihan outo tilanne päällä koska ei oo yhtään reissua varattuna! Suunnitelmia on toki tehty mutta ei mitään lukkoon lyötyä vielä. Bye, bye!