Eilen maanantainan oli vuorossa toinen sukelluspäivä mantereelta käsin. Aamulla kävimme n 20 metrissä sijaitsevalla hylyllä ja sen jälkeen riutalla. Nämä olivat ihan jees, ei mitään superhienoa. Iltapäivän sukellukset sen sijaan olivat hienoja. Ajettiin veneellä aivan Beau Vallonin länsireunalle, jossa sukelsimme iltapäivän ekan dyykin. Mitään kovin ihmeellistä ei nähty mutta hienoja maisemia kuitenkin. Iltapäivän toinen sukellus sen sijaan oli todella, todella upea. Paikka on nimeltä ”Marine park” ja se on iso koralliriutta lahdenpoukamassa. Nähtiin kaksi isoa kilpikonnaa, valtavasti kalaa ja kaikkea muuta siistiä. Korallimaisemat olivat ehdottomasti hienoimpia ikinä! Toivottavasti päästään vielä toiste tänne sukeltamaan! Päivän jälkeen olin ihan totaalisen naatti. Epäilen, että oli myös tullut juotua ja syötyä vähän liian vähän kun jostain syystä närästi ihan sikana sukelluksilla. Haimme ruokaa kämpille, söimme ja kattelin päivän videot läpi. Olin jo ennen ysiä sikeästi unten mailla 🙂

Tänään herättiin taas hyvissä ajoin ennen kellon soittoa joskus seiskan jälkeen. Rauhallisen aamiaisen jälkeen toistettiin taas itseämme kolmatta päivää peräkkäin ja mention sukelluskeskukselle klo 8.45. Tällä kertaa luvassa oli astetta jännempi päivä, koska päivän eka sukellus suuntautui 40m syvyydessä olevalle hylylle. Eilen ja toissapäivänä näkemämme ”hylyt” eivät olleen oikeita laivoja vaan ennemmin proomun tyyppisiä mutta tämänpäiväinen oli ihan oikea alus. Galatea-kuunarilla tapaamamme sveitsiläispariskunta tuli sukeltamaan meidän kanssa tänään, joten oli tuplasti kivaa kun saatiin nähdä heidätkin.

Ajoimme veneellä n 15min merimatkan hylyn mestoille. Vene kiinnitettiin poijuun, me pistettiin kamat päälle ja eiku veteen. Tässä vaiheessa joku huomasi, ettei kyseessä olekaan oikea poiju! Edessa oli n 50 metrin siirtymä oikealle poijulle eikä meidän kannattanut sitä varten hankkiutua takaisin veneelle joten eikun kiinni veneen kyljessä roikkuvasta narusta ja sitten pidettiin kiinni henkemme pitimistä kun siirryttiin oikealle poijulle 🙂 Ei ehkä ihan paras valmistautuminen vaativalle sukellukselle, mutta selvittiinhän siitäkin.

Päästyämme oikealle poijulle tiputimme suoraan alas 40 metriin. Tai siis veneen pohja on 40 metrissä joten jos ei mennyt ihan hiekkaan pötköttämään niin maksimisyvyys jäi 37-38 metriin. Ihan riittävästi sekin! Paineilmalla sukeltaessa ongelma syväsukelluksilla on, ettei pohja-aikaa saa kuin hyvin lyhyen ajan ellei mene ns dekoille. Dekot tarkoittaa, että ylöstullessa pitää typpikuplia sulatella tietyissä syvyyksissä tietyn aikaa, eli pinnalle palaaminen kestää paljon kauemmin kun ei-dekosukelluksella. Kaiken lisäksi näin syvän sukelluksen olisi mielummin tehnyt trimixillä (osa typestä korvattu heliumilla) koska typpi muuttuu syvyydessä narkoottiseksi ja aiheuttaa humalatilan kaltaisia oireita, joita ei kovin mielellään ottaisi sukeltaessa syvällä. Kynnys ”typpihumalaan” on yksilöllinen, ja esim mulla se tulee suht matalissa syvyyksissä. Useimmiten typpihumalan oireita alkaa tulla n 30 metrin syvyydessä, mutta mä alan huomata niitä jo 25 metrin kieppeillä. Näin ollen voin sanoa että olin aika ”kännissä” tuolla lähes 40 metrin syvyydessä. Toisaalta olen tyytyväinen että tunnistan ja tiedostan tämän, voin sitten tuplatsekata ja tuplamiettiä kaikkia asiat läpi. Hylky oli varsin vaikuttava, vaikkei missään nimessä vedä vertoja hienoimmalle näkemällemme hylylle Egyptissä. Hylyn kannella majaili todella iso leijonakala, kivikala ja useita isoja pallokaloja. Lisäksi hylyn kannen kaiteen sisäpuolella oli kunnon kokoinen mureena. Yleensä ne piileksivät jossain kiven kolossa ja niistä näkee vain pään mutta tämä möllötteli kokonaisena ilman kunnon suojaa! Noin 15min jälkeen lähdimme tekemään nousua, johon manikin sitten oma aikansa kun niitä dekoja pääsi kertymään reilut 10 min ja ne piti ”sulattaa” pois eri syvyyksissä asteittain nousemalla. Viimeisellä etapilla missasimme Jassun kanssa harmillisesti delfiinin! Olimme niin keskittyneet tuijottamaan sukellustietokoneitamme ja vahtimaan dekoja että emme nähneet ohi uinutta delfiiniä jonka osa porukasta bongasi. Tosin näimme myöhemmin päivällä veneeltä 4 delfiiniä joten se vähän kompensoi 🙂

Ekan sukelluksen jälkeen oli suunnitelmissa käydä vielä samalla hylyllä jossa kävimme eilen. Se makaa n 20m syvyydessä joten ajatuksena oli ettei siitä dyykistä tulisi dekoja ollenkaan. Toisin kävi… Virheeksi tuli että vietimme liian lyhyen pinta-ajan. Olisimme itse mieluusti pitäneet pidemmän pinta-ajan mutta n puolen tunnin päästä veneen henkilökunta oli sitä mieltä että voitaisi alkaa mennä. Tällä sukelluksella tuli loistavasti ilmi eri sukellustietokoneiden erilaiset laskukaavat. Jassulla ja mulla on molemmilla 2 konetta käytössä. Shearwater on näistä kaikkein vähiten konservatiivisin, eli se antaa suht vähän dekoja ja paljon pohja-aikaa. Se on siis suomeksi sanottuna hyviain ”huoleton”. Mitä huolettomampi kone niin sitä suurempi riski että joku saa sukeltajantaudin. Suunnon vanhemmat mallit ovat taas ihan toisesta ääripäästä, hyvin konservatiivisia ja laskevat jopa ylimitoitetusti ”varman päälle”. Toisaalta tämä on aina hyvä asia, koska riski sukeltajantautiin on konservatiivista kaavaa noudattamalla selvästi pienempi mutta toisaalta sitten roikutaan dekoilla ”varmuuden vuoksi”. Jassulla on Shearwaterin lisäksi käytössä Suunnon uusin malli, joka on selvästi huolettomampi kuin vanhat Suunnot. Mulla on taas Shearwaterin lisäksi vähän vanhempi Suunnon Helo2 kone. Sukelsimme nelistään Sveitsiläisen pariskunnan kanssa, joilla on myös Suunnon koneet. Sukelluksen aluksi pyörimme siis hylyllä ja sen jälkeen oli tarkoitus siirtyä viereiselle riutalle matalampaan veteen. Noin 15min jälkeen mun Suunto alkoi kerätä dekoaikaa ja lähdimme tämän vuoksi suunniteltua aiemmin kohti riuttaa. Siirtymä mentiin vielä sen verran syvällä (n 15 metrissä) että mun Suunto ehti kerätä peräti 14 minuuttia dekoaikaa ennen riutalle pääsyä. Tässä vaiheessa Shearwater ei antanut yhtään dekoja ja Jassun Suunto vain pari hassua minuuttia. Pohjat teki kuitenkin toinen Sveitsiläinen, jonka Suunto pisti 20 minuuttia dekoaikaa. Tässä vaiheessa oli ilmi selvää että tulemme ylittämään sovitun sukellusajan ja nousimme asteittain noin viiteen metriin hengailemaan. Koska Jassun koneet näytti ok:ta pintautumisen osalta meni Jassu edeltä ja infosi sukelluspaattia että meillä muilla vielä kestää… Loppu hyvin, kaikki hyvin, ja kaikki pääsivät ehjänä ja dekot suoritettuina takaisin ylös. Ongelmana Suunnon koneiden kanssa on, että jos dekon jättää tekemättä loppuun menee kone jumiin vuorokauden ajaksi… Mutta onhan se vähän hassua että samalta sukellukselta tulee noin erilaisia dekoaikoja riippuen siitä minkälainen kone sattuu olemaan ranteessa 🙂

Lounaan jälkeen oli aika lähteä taas pinnan alle, tällä kertaa riuttasukellusta matalammassa vedessä. Ennen päivän vikaa sukellusta nähtiin veneeltä ne neljä delfiiniä ja lisäksi nähtiin vikalla sukelluksella iso mustekala ja kivikala sekä hienoa maisemaa. Palasimme sukelluskeskukselle viiden maissa, huolsimme kamat ja käytiin sitten vielä pikaisesti Sveitsiläisten kanssa drinksuilla. Kaikilla oli takki aika tyhjä rankan mutta kivan päivän jälkeen 🙂 Sveitsiläisten lähdettyä omalle hotellilleen toiselle puolelle saarta käytiin Jassun kanssa pikaisesti syömässä ja nyt nuokutaan molemmat kämpillä. Eiköhän nukkumatti kohta vie unten maille. Kellokin on peräti 20.15 😀