Perjantai, reissun viidestoista päivä. Vuokra-auto oli tänään käytössä viimeistä päivää joten päätettiin hyödyntää se ja mennä tänäänkin vähän trekkailemaan. Eilisen jälkeen pakaroissa tuntui siltä kuin olisi jotain pientä porrastreeniä tehnyt ja muutenkin päätettiin ottaa vähän iisimpi versio tälle päivälle. Kohteeksi valikoitui Morne blanc trail, joka on vähintään puolet lyhyempi kuin eilinen mutta huippu on korkeammalla kuin eilinen huippu (Morne blanc 667m vs Trois Freres 458m). Morne blancin trekki lähtee paikallisen teetehtaan läheltä ja suunnitelmana oli käydä myös tehtaalla joten saimme näppärästi yhdistettyä nämä kaksi. Saavuimme perille kympiltä, jätimme auton teetehtaan pihaan ja lähdimme käppäilemään. Ensin noustiin lyhyt pätkä autotien laitaa ennen kuin varsinainen trail alkoi. Trail oli varsin samanlainen kuin eilisen trailin helppo alkuosa, mutta silti tuli ihan passelisti hiki ja vähän puuskututtikin välillä. Noin puolen tunnin nousun jälkeen päästiin Mont blanc:in huipulle, jonne on tehty oikein näköalatasanne. Näköalat olivat ihan huikeita ja avautuivat saaren länsirannikolle (eiliset näkymät avautuivat itärannikolle). Kuudensadan metrin korkeudesta näki todella makeasti meren eri värisävyt ja koralliriuttojen aiheuttamat muutokset merenpohjan värissä. Tänään keli oli aurinkoinen joten näkymätkin aukesivat eri tavalla kuin eilen. Lisäksi näköalatasanne mahdollisti paljon pidemmän visiitin huipulla, eilen killuttiin isojen kivien päällä suht pienellä pinta-alalla ilman minkäänlaisia suojakaiteita ja vaikken erityisen korkeanpaikan kammoinen olekaan ei eilen tullut kauhean pitkään huipulla viihdyttyä.

Laskeuduttuamme takaisin alas menimme tutustumaan teetehtaaseen. Kyseessä on 1960-luvulla perustettu teetehdas (yllättäen perustaja oli britti), joka tuottaa varsin perinteisellä tavalla teetä Seychelleille. Paikka oli todella sympaattinen ja sijainti upea yli 300 metrin korkeudessa kukkulan/vuoren rinteessä. Työtenkijöillä on aika huikeat maisemat työpaikaltaan kun tehtaan pihalta avautuu näkymä merelle  yli 300 metrin korkeudesta! Tehdas on todella pieni eivätkä koneet olleet todellakaan mitään viimeisintä huutoa. Koneet olivat sen näköisiä että brittiherra on tuonut ne tullessaan 60-luvulla. Pääsimme opastetulle kierrokselle tehtaalle, jossa ei tänään tosin ollut varsinaista teen tuotantoa käynnissä vaan ainoastaan pakkausta. Opas kuitenkin kertoi kattavasti teen valmistuksesta ja saimme nähdä sitruunaruohon kuivatusta. Teelehdet kerätään käsin viereiseltä viljelmältä ja tuodaan tehtaalle. Valkoisen teen valmistukseen käytetään ainoastaan teekasvin kärkiosia, musta ja vihreä tee valmistetaan lehdistä. Olennaisin ero vihreän ja mustan teen valmistuksessa on lehtien kuivatusaika. Tehtaalla on ainakin kolme eri konetta jossa lehtiä tavalla tai toisella kuivatetaan, ja vihreän teen kuivatus kestää murto-osan siitä mitä mustan teen. Lehdet kiertävät koneesta koneeseen ja lopulta pakkaustiloihin. Pakkaustiloissa oli tänään henkilökuntaa, joka käsin pakkasi teen pahvirasioihin ja sitten viimeisenä oli henkilö, joka pyöritti muovikalvon jokaisen laatikon mallisen teepakkauksen ympärille! Tehtaalla on luonnollisesti myös pieni myymälä, josta tarttui mukaan jokunen paketti paikallista teetä. Lisäksi ostettiin kuivattua sitruunaruohoa, joten nyt kämpässä leijailee miellyttävä sitruunan tuoksu 🙂

Teetehtaan jälkeen ajeltiin mutkittelevaa serpenttiinitietä takaisin saaren itäpuolelle pääkaupunkiin Victoriaan. Käytiin syömässä varmaan reissun halvin lounas paikallisessa ”pikaruokalassa”. Kyseessä on itseasiassa sama ketju, jossa ruokailtiin eilen mutta tänään paikka oli eri. Ketjun nimi on ”Butcher´s barbeque” ja tämä liike sijaitsi lihamyymälän vieressä. Täällä myytiin perinteisen pikaruoan (burgerit, hodarit, pizza) lisäksi paikallista kotiruoan tyyppistä safkaa todella edulliseen hintaan. Söimme riisiä/nuudeleita ja jonkinlaista lihacurrya ja annoksen hinta oli n 3,5 euroa per naama. Halvan lounaan vastapainoksi käytiin sitten Eden islandin kahvilassa, jossa maksettiin kahden pallon jädeannoksista + tuplaespressoista 25 euroa 😀 Eden island on siis ”paremman väen” asuinalue, jossa on myös satama kaiken maailman ökyaluksia varten. Eden islandilla on saaren ainoat kansainväliset kauppaketjut edustettuina vaikka ei niitäkään montaa siellä ole (Spar ruokakauppa, Roxyn kauppa ja joku muu vielä). Eden islandilla on pääasiallisesti hienon näköisiä asuntoja myynnissä varmasti varsin sopivaan hintaan, ja jokaisen kämpän mukana tulee oma golfkärry 🙂 Täällä satamassa oli viimeksi se aivan huikean kokoinen vene, jonka kannella oli m.m. oma helikopteri. Nyt se oli lähtenyt pois, mutta parkissa oli edelleen TT Savannah, joka on uunituore 83m pitkä aivan huikea laiva jonka omistaa joku multimiljonääri kaivosyhtiötyyppi. Yllättäen laitureille ei ollut mitään portteja tai muita kieltoja joten kävimme ihailemassa valtavaa ökyalusta lähempää. On kyllä ihan käsittämätön paatti!

Eden islandilta lähdimme kohti ”kotia” ja kävimme ekaa kertaa rannalla uimassa. Vedessä on tullut hengailtua sen verran paljon sukeltamisen vuoksi, ettei erityistä himoa mennä uimaan ole toistaiseksi ollut. Mutta tänään sellainen fiilis tuli joten eikun hotellilta kadun yli rantaan ja uimaan. Uimisen jälkeen bongasimme rannalta aivan ihanan koiran, joka yritti eilen kovasti lähteä meidän auton mukaan, ja jäimme rapsuttelemaan sitä. Täällä on tosiaan melko paljon vapaana kulkevia koiria, joista osalla on panta ja osalla ei. Taisin eilen kirjoitella näistä, että paikalliset kohtelevat niitä todella hyvin eivätkä koirat täällä ole mitenkään kurjan tai nälkäisen näköisiä. Se koira jota jäimme rapsuttamaan oli tänään lyöttäytynyt brittiläisen porukan leiriin ja hengaillut heidän kanssaan koko päivän. Juteltiin hetki brittiläisten kanssa ennen hotelliin paluuta.

Iltapäivällä kävimme vielä kaupassa autolla, jonka jälkeen palautimme auton vuokraamoon. Periaatteessa meillä olisi ollut vuokra-aikaa huomisaamuun asti mutta tälle illalle oli tiedossa kamojen pakkausta ja huomenna mennään heti aamusta sukeltamaan joten hoidettiin homma pois alta. Menimme vuokraamolle vähän ennen viittä (paikka on auki kuuteen), siellä oli ”open” kyltti ovessa ja kaikki ovet auki mutta ketään ei näkynyt missään. Vuokraamon sisätiloissa oli kaikkien vuokra-autojen avaimet kauniisti nipussa kirjoituspöydällä mutta henkilökuntaa ei ollut mailla halmeilla. Palloilimme hetken aikaa pihalla mutta kun ketään ei kuulunut niin Jassu sai parin yrityksen jälkeen työntekijän kiinni puhelimella. Tämä ihmetteli että eihän tänään pitänyt palautua mitään autoja ja kertoi ettei sen vuoksi kukaan ole paikalla. Tyypit olivat siis lähteneet kotiin mutta mestoilla oli ovet auki ja autojen avaimet pöydillä! Toisaalta, mihinpä sitä täältä saarelta karkuun pääsisi jos päättäisi auton varastaa 😀 Jätimme sitten sovitusti vain auton vuokraamon pihalle, avaimet sisällä ja totesimme puhelimessa että auto on ok ja ettemme ole sitä naarmuttaneet. Melko rennolla asenteella täällä näköjään mennään 🙂

Meillä on edessä huoneen vaihto huomenna, tämä kyseinen huone ei ollut vapaana koko reissumme ajaksi joten joudumme tänään keräämään kamppeet kasaan. Sitä on tässä pikkuhiljaa suoritettu, ja kohta olis aika lähteä syömään. Aateltiin käydä kokeilemassa kehuttua Intialaista ravintolaa tässä suht lähellä. Jassu tuossa jo hätisteleekin, joten ei muuta kuin kone kiinni ja menoksi.