Päivä 16, lauantai, oli viimeinen sukelluspäivä Seychelleillä. Tuttuun tapaan lähdimme heti aamusta sukeltamaan, ja ensimmäisenä kohteena oli toistamiseen 40m syvyydessä oleva hylky Aldebaran. Sukellusfirman kouluttajat olivat käyneet Aldebaranilla koulutussukelluksella torstaina (me käytiin siellä tiistaina), ja olivat nähneet dekoja pidellessä viisi delfiiniä! Odotukset olivat siis korkealla tämän osalta, mutta toisaalta tiedostimme että kyseessä on villi luonto joten koskaan ei tiedä mitä näkee tai jää näkemättä. Tällä kertaa oikea poiju löytyi ekalla yrityksellä ja painuimme pinnan alle ilman mitään kommelluksia. Sukellusoppaanamme oli tällä kertaa Danielle, joka on paikallinen divemaster ja kouluttautuu instructor:ksi. Sukellusoppaat ovat vissiin kokeneet meidän kanssa sukeltamisen helpoksi kun heidän ei tarvii juurikaan seurailla mitä me tehdään, meille riittää että mukana on joku joka tuntee paikalliset sukemestat ja on ylimääräisenä silmäparina bongaamassa kaikkea hienoa. Itse asiassahan me tehtiin muutama dyykki aiempina päivinä ilman opasta koska sukelluskeskuksen omistaja oli sitä mieltä että olemme niin päteviä ettemme tarvitse opasta 😉 Olimme tästä kyllä hieman eri mieltä, ei sillä että täällä sukeltaminen olisi mitenkään vaikeaa mutta kun pitää itse pitää huoli siitä missä ollaan ja minne mennään niin ei pysty samalla tavalla vaan hengailemaan ja ihailemaan maisemia. Tällekin sukellukselle oppaamme kysyi miten haluamme sukelluksen suorittaa ja sanoi, että jos halutaankin muuttaa jotain suunnitelmaa nii kerrotaan vaan hänelle mitä tapahtuu seuraavaksi ja homma on ok.

Laskeuduimme 40 metriin parissa minuutissa. Joko viimeksi oli laskuvesi tai tällä kertaa nousuvesi, koska saimme helposti kellotettua hiukan yli 40 metriä syvyyttä suketietokoneisiin. Viimeksi mä en edes  yrittänyt, mutta Jassulla jäi muutamasta kymmenestä sentistä kiinni saada lokiin 40m. Tää ei tosiaan oo meidän syvin sukelluksemme koska trimix kurssilla mentiin lähes 45 metriin, mutta ilman muuta nämä kaksi sukea tälle hylylle ovat syvimmät sukellukset paineilmalla. Typpikänni iski päälle pohjassa, mutta kun sen ei anna häiritä ja ottaa sen huomioon kaikessa tekemisessä, tulee sen kanssa toimeen. Toinen kerta hylyllä oli selvästi antoisampi kuin eka kerta, osin varmaan senkin takia että ekan kerran jännitys oli poissa. Heti kun pääsimme hylyn kannen kohdalle näimme valtavan keihäsrauskun liitelevän hylyllä! Tämä yksilö palasi itseasiassa vähän myöhemmin takaisin ja saimme ihailla sen eleetöntä liitämistä vedessä. Lisäksi näimme ison mureenan, skorpionikaloja ja paljon muuta hienoa. Noin 20min sukeltamisen jälkeen alkoi dekoaikaa kertyä jo sen verran että lähdimme pintautumaan. Tällä kertaa pidettiin silmät auki delfiineiden varalta, mutta kuten yleensä kun jotain erityisesti haluaisi nähdä niin yhtään delfiiniä ei nähty. Noh, nähtiin sentään iso keihäsrausku joten se vähän kompensoi 🙂

Päivän muut dyykit olivat varsin iisejä sukelluksia, vaikkakin päivän tokalla sukella Jassu pääsi jeesaamaan toista sukeltajaa jolle tuli heti sukelluksen alussa ongelma regulaattorin kanssa ja jouduttiin pintautumaan ja vaihtamaan tälle sukeltajalle uudet kamat. Kolmannella sukelluksella kävi munkki, ja nähtiin todella iso rausku (eagle ray). Sukellettiin jonkinmoiseen vastavirtaan naamat menosuuntaan kun opas kääntyi kysymään minkä verran jengillä on ilmaa jäljellä (meitä oli useampi sukeltaja mukana). Samalla kun opas kääntyi näki hän tämän rauskun suoraan meidän takana! Tähän asti näkemämme eagle ray:t ovat olleet varsin pieniä. Veden alla kun on vaikea hahmottaa esineiden todellista kokoa käytetään vertauskuvana koiramaailmaa. Aiemmin näkemämme eagle ray:t ovat olleet chihuahuan tai laivakoiran kokoisia, nyt näkemämme oli lähempänä berhandilaista tai jopa tanskandogia. Iltapäivän sukelluksilla saimme myös nähdä muutaman kilpparin, mutta ne olivat häiriintyvää sorttia ja katosivat paikalta kun me tultiin lähemmäs.

Syvä sukellus vie kyllä hyvin mehut! Olin aivan kuuppa jumissa kun päästiin takaisin sukelluskeskukselle. Huuhdeltiin kamat ja laitettiin ne kuivumaan. Kämpille palattuamme tajusin, että mun aurinkolasit eivät ole mukana. Mulla on melko vahva mielikuva siitä, että jätin ne Jassun vaatteiden päälle sukelluskeskuksen lokeroon ennen vikaa dyykkiä. Normaalisti otettiin kaikki ”arvotavarat” mukaan veneelle, mutta vikalle dyykille kahlattiin olkapäitä myöten rannalla odottaneeseen veneeseen, joten jätettiin kaikki ylimääräinen kama sukekeskukselle.Porukka täällä on sen verran rehellisen oloista, etten usko kenenkään ainakaan tahallaan vieneen mun laseja, mutta jonnekin ne ovat kadonneet 🙁 Kävin etsimässä niitä vielä seuraavana päivänä mutta ei löydy… Joutuupi sitten aurinkolasiostoksille Dubaissa. Onneksi Jassulla on kahdet arskat mukana joten taas kerran käytän hyväksi sitä että Jassu on varautunut tuplavarustuksella lähes kaikkeen 😀 Enpä toisaalta oo koskaan ennen rikkonut tai hävittänyt aurinkolasejani joten kerta se on ensimmäinen.

Päivä 17, eli tänään sunnuntai, koitti taas rapsakan 11h nukkumisen jälkeen. Meillä vaihtui tosiaan eilen huone, koska aiempi kämppämme oli eilisestä eteenpäin varattu siinä vaiheessa kun teimme oman varauksemme. Tää meidän hotelli (tai oikeastaan enemmän guesthouse/b&b) on kyllä ollut ihan mahtava. Huoneet ovat tilavia, siistejä ja sijainti aivan huippu. Lisäksi paikan omistaja on ihan super herttainen ja avulias, ja mikä tahansa ongelma tai kysymys on ratkaistu/selvitetty alta nanosekunnin. Huoneen vaihtokin sujui todella jouhevasti, me vaan pakattiin kamat ja henkilökunta siirsi ne meidän sukepäivän aikana uuteen kämppään. Kaikki oli laitettu nätisti ja jääkaappitavara oli jopa pistetty uuden kämpän jääkaappiin valmiiksi! Tää uusi huoneisto on edellistä pienempi, mutta silti erittäin tilava ja varsin toimiva.

Aamupalan jälkeen vedettiin lenkkarit jalkaan ja lähdettiin kävelemään kohti pääkaupunki Victoriaa. Sunnuntaisin täällä on lähes kaikki kaupat kiinni ja Victoriassa myös suurin osa ravintoloista, mutta eipä meillä mitään ihmeempää tekemistä ollut joten aateltiin edes vähän reippailla. Ajattelimme, että ehkä jossain ravintolassa olisi tarjolla ystävänpäivälounasta. Matkaa Victoriaan on n 5km ja tie kulkee vuoristoa ylös ja sitten alas. Vähän haastavampi kävely kuin peruskäppäily kotona siis. Victoriassa ei ollut juurikaan mitään ystävänpäivähumua, ja päädyimme ”romanttiselle” lounaalle Butcher´s grill ketjun raflaan. Noh, tortillat olivat maistuvia ja hinta-laatusuhde varsin kohdillaan 🙂 Olimme alun perin miettineet ”elämysmatkailua” takaisin paikallisbussin kyydissä, mutta kellon ollessa sen verran vähän päätettiin talsia kotiin. Kävelyä tuli n. 11km mikä on edes jonkinlaista vastapainoa kaikelle herkuttelulle täällä 🙂

Nyt kello tulee kolme, käytiin äsken rannalla uimassa ja nauttimassa viimeisistä hetkistä paratiisisaarella. Täällä on muuten ihan älytön ero nousu- ja laskuveden välillä. Kahden maissa vesi oli todella alhaalla ja rantaa oli näkyvissä varmaan 30-40m. Iltaa kohden vesi alkaa nousta ja jos se noudattaa viime päivien kaavaa on iltaseiskan maissa rantaa näkyvissä vain muutama hassu metri. Kohta pitäisi varmaan alkaa miettiä sukekeskukselle menoa ja kamojen pakkausta ensin siellä ja sitten täällä kämpillä. Huomenna on aikainen herätys, lähdemme Dubaihin jo kasin maissa aamulla.