Tove.Fi

Eiliseltä jäi kertomatta, että näimme veneestä käsin delfiiniparven! Niitä oli neljä ja tekivät peräkkäin upeita kaarihyppyjä veden pinnalla. Ne kiersivät lahden ja yhtäkkiä näimme ison parven lentokaloja, joita delfiinit jahtasivat. Olihan makeeta!

Tiistaiaamu valkeni sateisena. Jo yöllä kuuntelin hetken aikaa voimakkaan sateen ropinaa, kuulostaa tällaisessa kuunarissa (ylimmän kerroksen kabiinissa) vähintään yhtä siistiltä kuin peltikattoisessa talossa. Sateesta huolimatta on varsin lämmin eikä sade haittaa muuta kuin tälle päivälle suunniteltua ranta-bbq:ta, se siirtyy ilmeisesti toiselle päivälle. Aamiainen on nyt nautittu ja vajaan tunnin päästä olis aika lähteä päivän ekalle dyykille. Ollaan edelleen tässä Praslinin edustalla, mutta olisi tarkoitus seilata Curieusen saarelle lounaan jälkeen.

Eka dyykki oli jälleen hienolla paikalla, mitään kovin ihmeellistä ei nähty mutta paljon katteltavaa oli silti. Ennen pinnan alle menoa nähtiin sukellusalueella yksittäinen delfiini ja tietenkin kaikki toivoivat että se osuisi näkökenttään sukeltaessa. Näin ei valitettavasti käynyt, mutta sen sijaan kuulin delfiinin pitävän ääntä jonkin matkan päässä meistä. Hawaijilla saatiin kuull ryhävalaiden ääntä sukeltaessa, nyt on myös delfiinin ääni plakkarissa 🙂 Dyykin loppuun mennessä kaikki sade oli loppunut ja aurinko alkoi pilkistää. Lähdimme ajamaan kohti Curieusen saarta. Matkaan meni noin tunnin verran tai vähän yli koska merenkäynti oli aikamoista. Onneksi otimme käyttöön meripahoinvointilaastarit merelle lähtiessä, niiden avulla ei tuntunut missään. Ankkuroimme Curieusen saaren edustalle ja söimme lounasta. Iltapäivällä oli vuorossa vielä toinen dyykki. Ekaa kertaa tällä reissulla näkyvyys oli melko huono. Oli kuin olisi sukellettu keskellä hiekkamyrskyä, ja näkyväisyys oli samanlaista mitä Suomen järvissä parhaimmillaan kesällä voi olla. Itse sukelluksesta ei saanut yhtä paljoa irti kuin edellisistä kun piti koko ajan keskittyä siihen että näkee missä edeltävä menee.

Tällä hetkellä odottelemme illallista. Täällä lahdenpoukamassa meri on tyyni ja täällä saa varmasti ihan mukavasti nukuttua. Toivotaan että sää suosii huomenna jotta pääsemme suunnitellulle ranta-bbq:lle.

Sunnuntaina ajettiin aamusta avomerelle, jossa lähes koko porukka sai kokea mitä merisairaus on :/ Aamulla käytiin sukeltamassa varsin hienossa paikassa, nähtiin haita ja kilppari sekä paljon kaloja. Sukeltamisen jälkeen tarjoiltiin aamupala, vaikkakin syöjiä ei ollut kuin muutama. Kovasta merenkäynnistä johtuen kapteeni teki muutoksen reittisuunnitelmaan ja palattiin samaan satamaan jossa oltiin yötä viime yö. Iltapäivällä tehtiin sieltä käsin toinen dyykki, jossa tosin ei ollut ihan hirveästi nähtävää verrattuna edellisiin paikkoihin. Iltapäivällä päästiin käymään Ste Anne -saaren rannalla ihmettelemässä valkoista hiekkarantaa, hienoja kivimuodostelmia ja nauttimaan lämmöstä. Rantavisiitin jälkeen hengailtiin veneellä, syötiin jälleen kerran herkullinen illallinen ja mentiin sitten nukkumaan.

Tänään maanantaina paatti lähti liikkeelle jo viiden aikaan, tästä huolimatta pystyi ihan hyvin jatkamaan unia korvatulpat korvissa. Ajettiin lähelle Praslinin saarta, joka on Seychellien toiseksi suurin saari. Tehtiin eka dyykki paikkaan nimeltä ”Shark point” joka oli todella upea paika. Mahe ja Praslin ovat graniittiperäisiä saaria, jonka vuoksi graniittikiveä näkyy kaikkialla. Kivipaasit ovat aikojen saatossa jääneet veden alle ja kalat sekä muut merenelävät ovat asettuneet niihin taloksi. Sukelluksen jälkeen paatti ajettiin Praslinin satamaan ja nousimme maihin. Menimme katsomaan Praslinin kuuluisinta nähtävyytta ”Vallee de Mai” -nimistä luonnonpuistoa jossa kasvaa ainoana paikkana maailmassa ”Coco del mer” puita luonnonvaraisena. Nämä tuottavat ihan hurjan kokoisia siemeniä (painaa jopa 50-60kg!)  jotka sitten saavat hitaasti aikaiseksi uuden puun muodostumisen. Meillä oli erittäin taitava biologi oppaana ja oli todella mielenkiintoista kuulla näistä puista. Lisäksi näimme harvinaisen mustan papukaijan ja jonkin todella harvinaisen ruskean gekkon. Kierroksen jälkeen palasimme veneelle ja söimme lounasta. Täytyy sanoa, että tähän ruokaan ja näihin maisemiin voisi ehdottomasti tottua! Mikä voi olla sen parempaa kuin syödä hyvää ruokaa ja samalla ihailla turkoosia vettä ja kauniita rantoja merituulen puhaltaessa juuri sopivan lämpimästi. Lounaan jälkeen puhuttiin divemaster ympäri viemään meidän ylimääräiselle sukellukselle. Tällä kertaa nähtiin useampi todella upea merikilpikonna! Myös tässä paikassa on erittäin komeat graniittilohkareet kauniissa riveissä muodostan ikään kuin kylän rauniot. Aikamoinen kokemus! Toisen dyykin jälkeen oli vain hetki aikaa veneellä kunnes oli aika lähteä yösukellukselle. Mulla on aikasemmin vähän nihkeitä kokemuksia niistä, pimeä ei oo mun juttu ja pimeällä sukeltaminen on tuntunut sen verran ahdistavalta että en ole mieluusti yödyykeille mennyt. Nyt kun meillä on vuoden verran kokemusta Suomi-sukeltamisesta, jossa käytännössä on aina pimeää ja huono näkyvyys, niin päätin lähteä kokeilemaan uudelleen. Positiiviseksi ylläriksi huomasin, ettei yösukelluksella ahdistanut tai pelottanut yhtään! Ei se nyt edelleenkään ollut niin siistiä kuin päivällä sukeltaminen, mutta eipä ainakaan ollut enää kamalaa 🙂

Yösukelluksen jälkeen oli taas aika syödä, ja nyt herkullisen illallisen jälkeen onkin aika painua pehkuihin. Täällä on kyllä toistaiseksi ollut ihan mahtavaa. Täällä merellä ollessa lämpötila on koko ajan juuri sopiva. Merituuli pitää huolen siitä ettei ole hiostavaa kuumuutta tai itikoita. Ehdottomasti parasta on, ettei  lämpötila laske olennaisesti edes yöksi, vaan nytkin puoli kympin maissa veneen kannella voi istua shortsit ja toppi päällä eikä tule viileä. I like!

Eilen mentiin suht aikaisin nukkumaan, ennen ysiä paikallista aikaa (ennen seiskaa Suomen aikaa). Ilmastoinnin ansiosta yö meni mukavasti, ei kyllä toivoakaan että tässä helteessä voisi nukkua ei-ilmastoidussa kämpässä. Aamulla heräiltiin vähän ennen ysiä, syötiin aamiainen ja pistettiin kamat läjään. 11.30 meitä tultiin hakemaan ja ajettiin satamaan jossa kuunari Galatea jo odotti. Tää ”paatti” on 30-metinen puinen upea kuunari, joka on vielä kaiken lisäksi kunnostettu pari vuotta sitten. Täällä olis tarkoitus viettää seuraava viikko sukeltaen ja käyden muutamilla Seychellien saarilla. Ainakin ensivaikutelma on loistava. Puitteet on upeat ja ruoka ihan mahtavaa. Meitä hieman jännitti etukäteen kun mainoksessa kerrottiin että ruoka on kalapainoitteista (miehistö kalastaa päivittäin ja menu riippuu siitä mitä meri antaa) mutta ainakin tämän päivän lounaan perusteella kaikki huolet hälveni. Alkupalana tarjoiltiin savustettua kalaa, joka oli ihan törkeän hyvää eikä edes maistunut kalalle 🙂

Iltapäivällä oli vuorossa ensimmäinen dyykki. Meitä on laivalla 8 vierasta, joista 7 sukeltaa. Meidän lisäksi yksi kolmihenkinen perhe + pojan tyttöystävä Itävallasta ja kaksi Sveitsiläistä naista. Lisäksi useampi miehistön jäsen ja paatin omistaja tyttärineen. Itävaltalainen perhe on varsin kokemattomia sukeltamisen osalta mutta onneksi sentään Sveitsiläiset ovat kokeneita sukeltajia. Eka dyykki meni mukavasti ihmetellen runsasta merenelävien määrää. Nähtiin useampi hieno kala ja kolme isoa hummeria. Vesi on todella lämmintä (28-29 astetta) eikä tosiaan pinnan päälläkään tule viileä 🙂

Sukelluksen jälkeen ollaan hengailtu täällä paatilla kaikessa rauhassa. Paatti on ankkuroitu rauhalliseen lahteen joten merenkäyntikään ei ole ongelma, eikä kyllä ollut menomatkallakaan huomioiden tämän paatin koko. Illemmalla oli ensin drinksut, sitten saatiin nauttia herkullinen illallinen. Nyt kello on puoli kymmenen ja kanssamatkustajat painuivat pehkuihin (ok, saavat anteeksi kun ovat saapuneet maahan vasta tänään). Kaipa sitä kohta itekin voi painua nukkumaan odottamaan huomisia sukelluksia.

Eilen torstaina koitti kauan odotettu päivä eli loman alku! Tämän vuoden aurinkoloma suuntautuu Seychelleille ja Dubaihin. Seychellit on 115 saaresta koostuva saariryhmä Intian valtameressä. Afrikan itärannikolle on saarilta matkaa n. 1500km eli sijainti on melko lailla keskellä merta. Suht lähellä Seychelleja sijaitsee m.m. Mauritius, Reunion ja Madagaskar. Seychellien itäpuolella, vielä enemmän keskellä merta, sijaitsee Malediivit.

Lennettiin Finskin lennolla eilen illalla stadista, lähtö oli vähän ennen ysiä. Kone oli noin puolillaan joten tilaa oli. Jollain ihme lotolla kone arpoi meille exitrivipaikat joten kerrankin pääsi nauttimaan kunnon jalkatilasta. Kaken lisäksi rivin kolmas paikka oli jätetty tyhjäksi. Tosin miinuspuolena oli että paikat olivat todella vetoisia ja kylmiä. Mulle löytyi sentään koneesta peitto, Jassulla oli huonompi tuuri ja peitot oli loppu siinä vaiheessa kun sille tuli kylmä. Jassu taas tapansa mukaan nuokkui koko lennon eikä ainakaan myönnä nukkuneensa yhtään. Mä sain ihan mukavasti unen päästä kiinni ja sain edes pari tuntia katkonaista unta kuuppaan.

Saavuttiin Dubaihin hieman ennen viittä paikallista aikaa, eli Suomen aikaa hieman ennen aamukolmea. Dubain lentokenttä mainostaa tavoittelevansa mailman parhaan lentokentän statusta, mutta ainakin passintarkastuksen ja transfer-asiakkaiden osalta tästä ollaan vielä kaukana. Jonotimme ensin reilun tunnin verran passintarkastukseen, jonka jälkeen saimme laukut ja suoritettiin terminaalin vaihto. Meillä on siis ostettuna erikseen lennot Helsinki-Dubai-Helsinki ja Dubai-Seychellit-Dubai. Toisessa terminaalissa pääsimme sitten bag dropin jälkeen samanlaiseen passintarkastusjonoon kuin maahan saapuessa. Enkä kyllä ymmärrä miten maasta poistuminen on voitu tehdä niin vaikeaksi, passintarkastaja kulutti useamman minuutin per henkilö tarkistaessaan passin tietoja. Taas vierähti iloisesti tunti ennen kuin pääsimme lähtevien lentojen terminaaliin ja passeja koristaa nyt uudet entry-exit leimat.

Tällä hetkellä odotellaan Seychellien lentoa lähtöterminaalin loungessa. Loungen osalta Dubain kenttä saa kyllä hyvät pisteet, hyvät tilat ja tarjoilut. Sama todettiin jo kesäkuussa kun viimeksi käytiin Dubaissa. Silmät on aika lailla ristissä hyvin vajaaksi jääneiden yöunien jälkeen, olotila vastaa melko lailla 24h päivystyksen jälkeisiä fiiliksiä. Toisaalta mun loma koostuu osittain päivystyksistä tienatuista vapaista joten ehkä tää on ihan oikea olotila 🙂

Seychelleille, tarkemmin pääsarelle Mahelle, lennettiin Dubaista Emiratesin Boeing 777:lla. Me ei olla aiemmin lennetty Emiratesilla ja täytyy sanoa että kylläpä yllätti positiivisesti. Lippuja ostaessa tuli vastaan sellainen hölmöys, ettei lentoyhtiö myynyt ylimääräistä laukkua vaan jos sellaisen haluaa ottaa niin se maksaa ylipainomaksujen verran. Yleensä ollaan reissattu kahella normi matkalaukulla ja sitten sukekamat vielä omassa laukussaan, mutta laskettiin että Emiratesin logiikalla sukelaukun hinnaksi olisi tullut tuhat euroa (!!!) joten tyydyttiin sullomaan kaikki kamat kahteen matkalaukkuun. Emiratesin kone oli siisti, tilaa oli tavanomaisesti mutta penkit ei ollu yhtä ankeita kuin Finskin koneissa. Lisäksi jokaiselle matkustajalle oli peitto, tyyny ja kuulokkeet. Lento Dubaista Seychellelleille oli yli tuntia lyhyempi kuin Helsingistä Dubaihin mutta Emirates tarjosi alkuun pienet suolatikut, sitten tuli oikein paperinen menu jossa kerrottiin päivän ateriasta (pääruoan osalta oli ihan valinnanvaraa) ja aterian kanssa tuli oikeat aterimet. Juomia tarjoiltiin lennon aikana ja perussetit kuuluivat lipun hintaan. Näinhä se yleensäkin menee mannertenvälisillä lennoilla, paitsi Finnairilla. Jostain syystä Finnair oli karsinut Dubain lennolta kaiken ylimääräisen pois, niin ettei lennolla tarjoiltu mitään muuta kuin kahdesti vettä/mustikkamehus ja kahvia/teetä. Viimeksi kun lennettiin Barcelonaan käytettiin finskin pisteitä ja tehtiin upgrade business luokkaan. Palvelu, tarjoilut ja ateriat oli Finskillä käytännössä samaa tasoa kuin Emiratesilla turistiluokassa. Emiratesilla voi siis ehdottomasti lentää uudelleen!

Saavuimme siis Mahen saarelle iltapäivästä. Heti koneesta ulospäästyämme kohtasimme ihanan trooppisen kelin. Lämpöä on noin 30 astetta ja ilmankosteus aika korkea. Ilmasto on melko lailla saman tyyppinen kuin Thaimaassa. Ajoimme taksilla saaren toiseen päähän ja saimme nähdä ensivilauksen tästä saaresta. Ensivaikutelmana hyvin vehreä, kostean trooppinen saari jossa on mielettömät korkeuserot ja kapeita, mutkittelevia ja jyrkkiä teitä. Majoitumme Beau Vallonin alueella, joka on ilmeisesti “place to be” tällä saarella. Ensimmäisen yön majoituksemme sijaitsee tosin vähän syrjässä keskeisimmiltä mestoilta mutta iloksemme huomasimme että loman loppuosan majoitus on ihan ytimessä.

Vaihdoimme kevyempää vaatekertaa ylle ja lähdimme “ytimeen” etsimään ruokaa. Beau Vallonin ranta on ihan hieno, ei mikään kaikkien aikojen makein mutta hieno kuitenkin. Koko rannan kattavaa rantakatua ei ole, vaan se kulkee rannan itäosassa. Rantakadun ravintoloissa tuntuu olevan aika vakiomenu. Pizzaa, kalaa eri muodoissa, salaattia ja sitten vaihdellen pastaa/burgereita/sandwicheja. Päädyimme erääseen ihan ok:lta vaikuttavaan raflaan ja saimme vatsat täyteen. Seychellien rapea hintataso tuli kauniisti esille kun pizzasta, bolognesepastasta, oluesta ja vedestä sai pulittaa 32e 😀

Käppäilimme viitisen kilsaa ympäri kylää ja palasimme nyt kämpille. Seiskalta täällä tulee näköjään pimeä. Tää ekan yön majoitus on tosiaan sijaintiaan lukuunottamatta ihan buenon oloinen. Huomenna alkaakin sitten tämän reissun odotetuin osio kun lähdemme isolle kuunarille viikoksi seilaamaan ympäri Seychellien saaristoa ja sukeltamaan!